Yhtiön mailta annettiin asutustila Karjalan evakoille
Pettuveen paras paikka -juttusarjassa esittelemme petäjävetisille tärkeitä paikkoja. Kriteerit saavat olla millaiset tahansa, sillä nehän ovat henkilökohtaiset. Tehtävänä on myös vinkata seuraava haastateltava
– niin annetaan jutun kiertää vapaasti minne vain.
Nyt menemme Pengerjoen Murtolaan, Esko ja Annikki Ijäksen luo. Annikki Ijäs kertoo pitävänsä pihanhoidosta, ja sen huomaa. Hyvin hoidetun nurmikentän lisäksi pihaa kaunistavat kukka- ja havuistutukset, hieman sivummalta pihasta löytyy viinimarjapensaita, vadelmapensaita ja pensasmustikkaa, mansikkamaa, kesäkurpitsa- ja punajuuripenkkejä sekä kaksikin perunamaata.
– Emme ole koskaan asuneet kaupungissa, enkä osaisi kuvitellakaan asuvani paikassa, jossa oven edessä olisi katu. Pihan hoitaminen on minulle tärkeä harrastus, Annikki Ijäs sanoo.
Marttilan tila, alkuperäiseltä nimeltään Murtola, on Esko Ijäksen lapsuudenkoti. Esko Ijäs muutti Pengerjoelle vanhempiensa kanssa keväällä 1946. Perhe oli joutunut lähtemään evakkoon Sortavalan maalaiskunnasta, kun Esko oli kolmen kuukauden ikäinen.
– Tämä tila oli Serlachiuksen omistuksessa ja valtio lunasti maat asutustiloiksi karjalaisille. Tila annettiin isälleni Martti Ijäkselle ja hänen veljelleen Antti Ijäkselle. Muutaman vuoden kuluttua he jakoivat tilan Marttilaksi ja Anttilaksi, Esko Ijäs kertoo.
– Lapsena oli leikkikavereita, kun serkut asuivat lähellä, eikä kouluunkaan tarvinnut kulkea yksi, lapsia oli paljon.
Multialta kotoisin oleva Annikki Ijäs muutti Pengerjoelle vuonna 1966, Esko Ijäs sanoo löytäneensä hänet tanssireissulta.
– Pengerjoella oli paljon Karjalasta tulleita siirtolaisia ja he pitivät yhteyttä toistensa kanssa. Nimipäiviä vietettiin ja joulukahveja juotiin yhdessä, se oli todella mukavaa, Annikki Ijäs muistelee.
Asuinpaikkana 1700-luvulta
Yhtenä asuinpaikkansa hyvänä puolena Ijäkset mainitsevat kirkonkylän läheisyyden.
– Käymme eläkeläisten riennoissa, kerhoja on joka toinen viikko kirkonkylällä. Tästä ei ole pitkä matka, Ijäkset toteavat.
– Ja onhan tämä tila sijainniltaan muutenkin hyvällä paikalla, vähän korkeammalla, ei missään notkossa. Kyllä aikoinaan osattiin valita hyvät asuinpaikat, Esko Ijäs toteaa ja kertoo, että paikalla on asuttu jo 1700-luvulla. Inkeri Niileksen kirjoittaman Rukoila – Pengerjoen kyläkirjan mukaan Murtola on lohkaistu Jäniksen kantatilasta vuonna 1768.
– Rakennukset, jotka tässä olivat Serlachiuksen aikaan, on purettu, ainoastaan kellari on vanha. Se on rakennettu 1800-luvun lopussa. Nykyinen päärakennus on tehty 1958 ja navetta 1954. Konehallin ja rehusiilon me rakensimme 1989, Esko Ijäs kertoo.
– Minä arvostan sitä, että tämä on vanha asuinpaikka. Se tuo itselle sellaisen tunteen, että saa asua arvokkaalla paikalla, Annikki Ijäs toteaa.
Esko Ijäs kehuu myös Pengerjoen metsästysmaita.
– Metsästystä olen harrastanut aina, aikoinaan oravanmetsästystäkin, silloin kun se oli yleistä. Yhtenä talvena sain 183 oravaa, parhaana päivänä 23. Ja lintujakin täällä on ollut hyvin; kyllä tässä hyvät metsästysmaat on ollut ihan vieressä.
– Luonto on meille molemmille tärkeää. Ja se on yksi syy, miksi emme voisi kuvitellakaan asuvamme muualla, Annikki Ijäs toteaa.
Tiina Lamminaho
