Siitä on jo 10 vuotta!

22.5.2019 | Uutinen

Petäjäveden omakotinäyttelyssä pukeuduttiin oranssiin ja asuja on vielä tallella. Tämä porukka muistelee lämmöllä koko paikkakunnan yhteistä, tiukkaa ponnistusta, joka tehtiin vuonna 2009 massiivisen näyttelyn aikaansaamiseksi ja sen onnistumiseksi. Näyttelyn kävijämäärä huiteli 18 000 vieraassa – ja mikä tärkeintä, sen ansiosta kunnan asukasluku saatiin nousuun ja Petäjävedelle syntyi kokonaan uusi kylä. Entisillä työkavereilla Teppo Sirniöllä, Timo Ovaskaisella, Ulla Pietilällä, Ulla Niemenmaalla, Antti Koskisella ja Merja Kapasella kyllä juttua riittäisi vaikka kuinka pitkään – ja muustakin kuin näyttelystä. 

 

 

Siitä on jo 10 vuotta!

 

Petäjäveden omakotinäyttelystä Halkokankaalla tulee tänä kesänä kuluneeksi kymmenen vuotta. Näyttelytapahtuman teki koko kylä yhdessä, mutta haastatteluun pyydettiin muistelemaan hankkeen projektipäällikkönä tuolloin Poklossi Oy:ssä toiminut Timo Ovaskainen sekä kunnan työntekijöistä silloinen kunnanjohtaja Teppo Sirniö, hallintojohtaja Ulla Pietilä, tekninen johtaja Antti Koskinen, kiinteistösihteeri Merja Kapanen ja palvelusihteeri Ulla Nimenmaa.

– Talous oli saatu juuri tervehdytettyä. Meillä oli strategia, jossa piti lähteä rakentamaan hyvää kuntakuvaa ja saada asukasluku kasvuun. Halutiin lähteä rakentamaan uutta kylää, Sirniö muistelee.

Valtuutettu Pekka Ekman keksi ehdottaa, että kunta ostaisi seurakunnan maita Halkokankaalta. Kirkkoherra Seppo Ojalan kanssa tehdyllä hyvällä yhteistyöllä ja tiukan kirkkovaltuustojumpan jälkeen seurakunnalta saatiin ostettua sata hehtaaria tonttimaata Halkokankaalta, jonne päätettiin rakentaa uusi kylä.

– Riskit olivat suuret, emmekä silloin tienneet onnistuisimmeko vai emme, Sirniö sanoo. Petäjävedellä oli kuitenkin yhteinen tahtotila, ja ne, jotka eivät omakotinäyttelyhankkeeseen uskoneet, eivät sen kulkua hankaloittaneetkaan.

– Päättäjät ja virkamiehet olivat sitoutuneita, ja nyt myöhemmin voimme sanoa, että me teimme sen!

Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi Mikko Tiirola. – Päättäjille olivat aluksi suuret epäilykset omakotinäyttelyhanketta kohtaan, eikä Ely:ltä saatu hankkeeseen tukea. Silti päätettiin tehdä asiasta esiselvitys, jonka vuonna 2006 toteutti Tapio Kokkonen. Pikkuhiljaa päättäjät lähtivät siihen sitoutumaan, Sirniö kertoo.

Poklossi Oy oli vuonna 2007 perustettu rakentamisen asiantuntijapalveluita tarjoava yritys. Se voitti kaksivaiheisen kilpailutuksen, joka tehtiin yhdessä kunnan ja Jykesin kanssa. Jykesin yritysasiamiehenä toimi Antero Simsiö.

– Meillä oli vain visio ja strategia, kaikki lähti nollasta, Ovaskainen miettii. – Ja oli hyvä, että näyttelyhanketta veti yksi kokopäiväinen työntekijä, jolla oli langat käsissä ja joka huolehti kaikesta, Kapanen sanoo.

 

 

Rotkottaen läpi

 

Kun alueen tiet olivat valmiina, sinne tuotiin kota ja tonteista kiinnostuneille pidettiin kääntöpaikalla esittelytilaisuus nokipannukahveineen. Maaliskuun 2008 rakennusmessuilla piti markkinointi saada kuitenkin oikein kunnolla käyntiin.

– Ideoita oli paljon ja luovuutta löytyi, Kapanen sanoo. Rohkeasti omalla viranhaltijapäätöksellään Sirniö arpoi messuilla tontin yhdellä eurolla.

– Siitä kunnanhallitus antoi minulle myöhemmin pyyhkeitä, mutta samalla saatiin 118 tonteista kiinnostuneen yhteystiedot jälkimarkkinointia varten ja heihin oltiin suoraan yhteydessä messujen jälkeen. Jos markkinointi ei olisi onnistunut, näyttely olisi jäänyt toteutumatta, Sirniö kertoo.

– Kyllä siinä kunnanjohtajan nahka taisi paksuuntua, Koskinen sanoo. – Kaikki meni rotkottaen läpi. Mistään ei kuitenkaan riidelty eikä valitettu, Pietilä toteaa.

Radio- ja lehtimainonnan lisäksi markkinoinnissa käytettiin tiimiakatemian opiskelijoita, joilla oli luovia ideoita ja intoa niitä toteuttaa. Ovaskainen nauraa, miten opiskelijat jakoivat rakennusmessujen 2008 yhteydessä oksia, joita hän oli käynyt Halkokankaalla keräämässä. Se jäi monelle mieleen. ”Sissimarkkinointi” tepsi, kiinnostus nousi ja sopimuksia alettiin tehdä. Myös median suhtautumisella oli iso merkitys.

Tekninen toimi hoiti alusta asti paljon käytännön asioita aina tonttikaupoista sopimusten laadintaan. Näyttelyalueelle rakentajat saivat kuntatekniset liittymät ilmaiseksi.

– Rakentajille annettiin vesi- ja viemäriliittymä ilmaiseksi sillä ehdolla, että kiinteistö on näyttelyssä sopimuksen mukaisessa valmiusasteessa, Kapanen muistaa. – Alue sai olla suloinen sekamelska ja olimme joustavia rakennusmääräysten suhteen. Ainoa tiukka määräys oli se, että kortteliin ensimmäiseksi rakentanut päätti korttelin muidenkin talojen kattojen värin.

Talonrakennusfirmojen, koneyrittäjien ja sisustusliikkeiden kanssa tehtiin vahvaa yhteistyötä ja rakentajille tarjottiin myös bioenergiatukea takkaan ja ilmalämpöpumppuun liittyen.

Ovaskaisen mukaan aikaisemmin selvitettiin myös tonttien yhteisiä lämpökeskuksia, mikä olisi ollut kestävän kehityksen kannalta huikea juttu, mutta niistä luovuttiin niiden kalleuden vuoksi.

– Yleinen toimisto oli valjastettu kokonaisuudessaan työn touhuun, keskustoimisto toimi messukeskuksena pitkän aikaa ja kunnan infopuhelinkin toimi myös messualueella, Niemenmaa muistaa. Varikon väki hoiti käytännön asioita ja tavarakuljetuksia myös ennen messuja ja niiden jälkeen.

Mukana järjestelyissä olivat myös esimerkiksi kuntatekniikan insinööri Pekka Karppinen, rakennustarkastaja Jussi Sorvali ja tekninen assistentti Pekka Kotamäki. Ja komean talon alueelle myyntiin rakentanut Marko Riihimäki aloitti tällä viikolla uudessa työssään kuntatekniikan insinöörinä.

 

 

Tila otettiin, eikä odoteltu

 

Vaikka messujen vuoksi kunnan työntekijöiden heinäkuun lomat peruttiin, niin kaikki olivat titteliin katsomatta innolla mukana järjestelyissä. – Esimerkiksi talouspäällikkö Laitisen Kaija tarkisti innokkaasti vessojen paperitilannetta sekä lippusiimojen läpi näyttelyalueelle tulijoita, Kapanen muistaa.

– Meillä oli hyvä henki ja kaikki teki kaikkea. Ei meillä ollut mitään tehtävälistoja.

Koskinen kertoo, että työntekijät kulkivat alueella potkulaudoilla, joskus kisailtiinkin. – Tämä yksi kurvi oli erityisen paha, porukka nauraa.

– Pikkaisen liian pienellä porukalla ehkä tehtiin ja kovilla oltiin, Ovaskainen kertoo. – Mutta ylpeydellä ja kovalla innokkuudella, ja improvisoitiin tarvittaessa, Kapanen toteaa.

– Arvet ovat jo parantuneet. Oli hienoa, ettei täällä jääty odottelemaan, että joku antaa meille tilaa, vaan että me otettiin se, Pietilä sanoo.

Kesäksi 2009 noin 80 hehtaarin omakotinäyttelyalueelle valmistui 18 kohdetta, puurakenteisia, ”tavallisten ihmisten” kohtuuhintaisia omakotitaloja. Messuilla oli kävijöitä 18.000. Samalla Petäjävedelle syntyi uusi asuinalue.

– Parasta oli, että ihmiset innostuivat tulemaan tänne asumaan, Sirniö hehkuttaa.

Riskitkin olivat kovat. – Siinä oli kunnan perusrahoitusriskiä 190.000 euron edestä, ja kunnallistekniikkaa ja maannostoja oltiin rakennettu miljoonalla eurolla. Alue haluttiin saada myös kerralla valmiiksi asfaltointeja myöten, Sirniö kertoo.

– Mentiin sumuun, jossa ei nähty miten käy. Meillä oli vain visio, Ovaskainen toteaa.

– Niin, jouduimme surffaamaan sumuun ja se sumu oli riskiä, Sirniö lisää.

Näyttelyn tuomat hyödyt kymmenenkin vuoden jälkeen ovat nähtävissä ja laskettavissa. Näyttely poiki noin 300 ihmisen sisäänmuuton, rahaa liikkui laskutavasta riippuen vähintään 20 miljoonaa euroa ja kymmenen vuoden aikana Petäjävedelle on tehty noin 77 uutta taloa. Uudet asukkaat ovat tuoneet verotuloja ja viereinen Halkokangas II -alue on myyty jo lähes loppuun; sitä markkinoitiin jo näyttelyn yhteydessä.

– Petäjävedellä oltiin jämäkkiä alusta asti siinä, että II-alueen infra pitää olla valmis näyttelyyn mennessä, jotta vieraat pääsevät heti katsomaan tontteja, Ovaskainen kehuu.

– Samalla kun bussi toi näyttelyvieraita, se pysähtyi II-alueen tienhaarassa, ja alueelle pääsi omatoimisesti tutustumaan. Oli mukava kertoa, kuinka meillä on hyvät koulut ja päiväkodit, Koskinen sanoo.

Omakotinäyttely oli aikansa näytönpaikka, sillä se tehtiin aikana, jolloin talouden suhdanteet menivät alaspäin. – Rakennuslupien määrät lähtivät nousuun jälkeenpäin, kun muualla ne romahtivat, Kapanen sanoo.

– Ja pian tuli kuntaan myös positiivinen ongelma, kun päiväkodit tulivat täyteen, Koskinen kertoo.

– Pienen kunnan näyttelyalue pääsi todellakin yllättämään ja siitä tuli wau-efekti! Valmis alue oli niin upea, että monella leuat loksahtivat, Pietilä sanoo.

Näyttelyn aikana mainostettiin myös muita Petäjäveden kesätapahtumia, kuten Takomarkkinoita, sekä juhlittiin uuden tekonurmikentän avajaisia. Messujen jälkeen S-ryhmä teki päätöksen uuden marketin paikasta valtatien varteen ja II-alue alkoi täyttyä.

Samoihin aikoihin ideoitiin myös ekokylää, jota alun perin Ritva Lehtonen oli esittänyt.

– Syksyllä 2009 laitettiin vireille vielä projekti, jossa laadittiin kyläsuunnitelmat ja omat kotisivut kylille Vesuri-hankkeena, Kapanen kertoo.

– Pikkuhiljaa alettiin uskoa, että tänne kannattaa rakentaa, Pietilä toteaa.

 

 

Reagointia lennosta

 

Nykyaikaista näyttelyä pystyi seuraamaan jo rakentamisvaiheessa virtuaalisesti netissä; osalla kohteista oli omakin blogi. Näyttelyn kaunein talo palkittiin, ja yksi talo meni kaupaksi heti messuilla.

Koko kunta oli mukana markkinoinnissa, sillä paikat laitettiin kuntoon ja siistiksi.

Petäjävetisten kesken järjestettiin pihakilpailu, jonka palkinnot jaettiin näyttelyssä. Paikallisia toimijoita ja yrityksiä oli mukana niin rakentamisvaiheessa kuin näyttelyn järjestämisessä: esimerkiksi Kari Ijäksen firma kaivoi 17 talon pohjat, Kanttari piti ravintolatelttaa, näyttelyradion juontaja Salla Syvänen löytyi omalta kylältä, kyläyhdistyksiä oli mukana järjestelyissä ja urheiluseura siivosi aluetta.

Ja ennen kaikkea järjestelyissä oltiin joustavia. – Kun jotain huomattiin, siihen reagoitiin heti. Esimerkiksi kun helle helli ja jäätelöä toivottiin, kunta järjesti kioskin näyttelyalueelle. Moni muukin asia tehtiin ”lennosta” eli tilanteisiin reagoitiin nopeasti. Se vaati myös sen, että kaikki kunnan työntekijät luottivat toistensa osaamiseen, eikä kaikkea tarvinnut varmistella ylhäältä käsin. Kokouksia ei ehditty jatkuvasti pitää ja asioista sovittiin paljon myös ”käytäväpalavereissa”, Pietilä kertoo.

– En minäkään mistään kunnan jäätelökioskista tiennyt, vaikka ruokahuolto toimi silloin alaisuudessani. Ehkä myös silloisen kunnanjohtajan oma rohkeus auttoi meitä muitakin kirimään parempaan. Suomalaiseksi hankkeeksi tämä oli siitä erikoinen, ettei virheisiin keskitytty.

– Tietynlainen systemaattisuus antoi meille oikeutuksen tehdä, Niemenmaa pohtii.

– Näyttely oli kyllä yhteisöllisestikin huikea juttu ja joukossa oli voimaa, Koskinen tuumaa.

 

 

Palkintoakin pukkasi

 

Asuntamo Oy:n toimitusjohtaja Timo Ovaskainen on toteuttanut Petäjäveden jälkeen omakotinäyttelykonseptin Kangasniemellä, Hirvensalmella ja Mäntyharjulla. Petäjäveden näyttely oli isoin.

– Näitä kuntia yhdistää ehdottomasti kehittymishalukkuus sekä kyvykkyys tehdä päätöksiä, Ovaskainen näkee.

Useamman arvion mukaan hankkeessa onnistuttiin siis hyvin. Petäjäveden kunta sai siitä Keski-Suomen markkinointiteon lisäksi Kuntamarkkinoinnin SM-pronssia.

– Ei sitä paljon revitelty, kahvit juotiin, Sirniö muistelee. – Mutta palkinto on kyllä kova juttu tänäkin päivänä ja siitä voisi hyvin pistää paremmaksikin.

– Muutenkin olimme silloin paljon esillä. Silloinen kunnanhallitus vaati, että jotain pitää tehdä, ja valtuusto ja kunnanhallitushan sen vaativuustason asettavat, Pietilä muistuttaa.

– Epäilijätkin olivat hankkeelle myötämielisiä, eivätkä tehneet valituksia tai urputtaneet julkisesti.

– Kuntakuva on helppo tuhota ja radiohiljaisuus on pahasta, Pietilä näkee. – Jos ei tee mitään, mikä tahansa kunta on ongelmissa. Jokaisella paikkakunnalla on jotain omanlaista ja siitä pitää kertoa muillekin, Ovaskainen sanoo.

Häneen teki vaikutuksen Petäjävedellä se intohimo, jolla näyttelyä yhdessä tehtiin. – Ja vaikka välillä oli kipakkaakin keskustelua, niin ulospäin tiedotettiin yhdessä rintamassa. Tiedotus oli myös jämäkkää ja oikea-aikaista.

– Hyvän kuntakuvan liekkiä ei saa sammuttaa ja siihen pitää jatkuvasti panostaa. Sen uudelleen sytyttäminen on vaikeaa. Tiedottamisen pohjalla pitää olla myös aina todellista asiaa, Sirniö toteaa.

– Toivon mukaan nykyiset tekijät tekevät oman juttunsa vielä paremmin. Se oli oman aikamme ja ponnistuksemme tuote. Sanoisin, että pankaa paremmaksi. Petäjävesi on sen arvoinen. – SK

 

 

Käy katsomassa lisää sivuilla www.omakotitalonayttely.fi.

 

 

Kuvat: Suvi Kallioinen ja Petäjäveden kunta

 

 

468