”Alueella kanavartiointi. Varokaa onnellisia kanoja!” lukee Kaisa Kiisken uuden kanatarhan aidassa, punaisen talon pihassa Petäjäveden keskustassa. Tarhassa tepastelee, kuopii, makoilee auringossa ja kotkottaa tai kiekuu yhteensä yksitoista kanaa ja kukkoa, kaikki onnellisia ja niin kesyjä, että ne oikein odottavat syliin ottamista.
– Kuusi näistä on varmuudella kanoja ja neljä kukkoja, mutta yksi joulukuussa kuoriutuneista ei muni eikä kotkota, joten en oikein tiedä, kumpaa sukupuolta se on, Kiiski kertoo.
Kanat ja kukot ovat oikeastaan Kaisa Kiisken tyttärentyttärentyttären, yksitoistavuotiaan Saaran.
– Tyttäreni luona eli Saaran mummolassa oli kesäkanoja ja Saara myi kananmunia. Siellä kanat eivät kuitenkaan voineet olla talven yli, vaan ne piti aina syksyllä hävittää. Sitten keksittiin, että täällä isomummon luonahan kanat voivat olla, ja täällä niitä on nyt ollut kolmisen vuotta. Minä hoidan kanoja ja Saara sitten myy näiden munia, Kaisa Kiiski selvittää.
Tipuja omasta hautomakoneesta
Kanojen lisäksi Kaisa Kiiski hoitaa aina silloin tällöin tipujakin.
– Minulla on pieni hautomakone keittiössä ja siellä olen nyt hautonut munista tipuja viitisen kertaa. Se se vasta mielenkiintoista on. Kun tiput rupeavat kuoriutumaan, on kuin elokuvissa olisi. Piipitys kuuluu jo ennen kuin munan kuoreen tulee yhtään reikää, Kiiski kertoo.
– Kaikista hautomakoneessa olevista munista ei tule tipuja, se vähän riippuu vuodenajastakin. Välillä tipuja tulee vain parista munasta, välillä useammasta.
Hautomakoneessa munia pidetään kolme viikkoa ja sitten kuoriutuneita tipuja pidetään sisällä lämpölampun alla toiset kolme viikkoa.
– Aluksi tiput syövät munankeltuaisesta ja rahkasta tehtyä tahnaa. Aikuiset kanat syövät kaikkea kotiruokaa eli kana on kaikkiruokainen. Herkkua ovat muun muassa maissi ja salaatti, mutta ne syövät myös esimerkiksi jauhelihaa ja kalaakin, sitä en tosin anna paljon, koska se maistuu munissa, Kiiski kertoo.
Uudennäköisiä tulokkaita Kuikasta
Suurin osa Kiisken kanatarhan asukeista on kuoriutunut Kiisken omien kanojen munista. Uusimmat tulokkaat ovat kotoisin Oikarinlaidan lintutilalta Kuikasta haetuista munista.
– Saara halusi kanan, joka munii vihreitä munia. Sellaisia me sitten lähdimme hakemaan ja saimmekin; nyt meillä on harmaa Saima-kana, joka munii vihreitä munia. Samalla reissulla haetuista munista kuoriutui myös kaksi pörröistä kaveria, Kiiski kertoo.
Kiisken kanalan asukkaat ovat kaikki hieman eri näköisiä ja jokaisella on nimi. Ne saavat tepastella ja kuopia päivisin aidatussa tarhassa, ja välillä pihassakin, yöksi Kiiski laittaa ne sisälle kanalaan.
– Tässä olisi rappusetkin, joita pitkin ne voisivat itse mennä sisälle, mutta eivät ne ole vielä oppineet käyttämään niitä, Kiiski toteaa.
Ruokkimisen ja yöksi sisälle viemisen lisäksi Kaisa Kiiski hoivailee kanoja ja kukkoja muutenkin ja pitää niitä välillä sylissä.
– Kesällä minä saatan istuskella kanatarhan vieressä katselemassa kanoja ja tehdä samalla käsitöitä, Kaisa Kiiski kertoo ja sanoo viihtyvänsä kanojen kanssa erinomaisesti. Ja kanatkin näyttävät viihtyvän.
Juttu ja kuvat: Tiina Lamminaho
-
– Santeri-kukko on kaunis, mutta äkäinen, Kaisa Kiiski toteaa.
-
Maissi on kanojen suurta herkkua.
-
Kanat ovat kaikkiruokaisia, salaattikin maistuu erinomaisesti.
-
Kanatarhan aidassa olevan kyltin on tehnyt Lilli Salminen.
-
Uusi munimispesä on otettu jo käyttöön.
-
Munia tulee neljästä kuuteen päivässä. Vihertäviä munia munii harmaa kana nimeltään Saima.
-
Pörröinen Pikachu on kotoisin Oikarinlaidan lintutilalta haetusta munasta.
-
Yksi suosituimpia Puupiippolan leluja on tukkirekka, joka on lastattu oikeilla puilla.
