Kun Riku Savonen alkoi kuusi vuotta sitten tallentamaan isoisänsä Martti Asunnan tarinoita, ei hän ajatellut että niistä lopulta syntyisi sekä näyttely että kirja, jossa perehdytään historiaan ja kieleen. Ajoitus oli hyvä, sillä nyt 101-vuotiaan Martti Asunnan muisti on jo heikentynyt ja tarinat ovat lyhentyneet.
Hiljaisen ja vaatimattoman miehen ääni
– Halusin antaa isoisälleni oman äänen, että hän kertoisi itse oman tarinansa, miettii Riku Savonen, joka juuri julkaisi 101-vuotiaasta Martti Asunnasta kirjan Maammöykky. Päähenkilölle esiteltiin kirja hänen syntymäpäivänään pääsiäisen aikaan. Teräsvaari jo ihmetteli, miten Rikulle oli voinut käydä samoja asioita kuin hänelle. Ajoitus olikin hyvä, sillä tarinat saatiin talteen ja ennen kaikkea Martin itsensä kertomina. – Tavoitteenani oli saada kirja valmiiksi vielä kun pappa on elossa.
Teos on jatkoa projektille, jonka puitteissa Petäjävedelläkin viime kesänä nähtiin näyttely Martin tarinoista hänen jälkipolvensa kuvittamana.
Kirja kertoo koko Asunnan suvun ja Ala-Pohkalan tilan historiaa, mutta samalla koko Martti Asunnan sukupolven arjen historiaa sekä paikallishistoriaa Petäjävedellä. – Asunnan suku on ollut Petäjävedellä merkittävä, vaikka piirit ovat tietyllä tapaa olleet pienetkin. Suvussa on ollut myös monenlaista lahjakkuutta.
Tavallaan Martti Asunta on tavallisuudessaan myös koko sukupolvensa kuva: suomalainen mies oppi ammatin itse tekemällä, kävi sodan, meni naimisiin, sai lapsia, rakensi talon, teki työtä, jäi leskeksi. Asunta on ollut taitava käsistään, mutta vaatimaton ja hiljainenkin mies. Kirjassaan Savonen tarjoaa paikan isoisän omalle äänelle. – Ärsyttää, kun toiset puhuvat hänen elämästään ja hänen suullaan, halusin tässä antaa Martille hänen oman äänen. Tarinoiden tallentaminen on myös itsessään arvokasta.
– Koen, että siitä on ollut etua kirjaprojektissa, että tulen itse muualta, niin olen voinut tarkkailla Martin tarinoita ulkopuolisin silmin.
– Martin sukupolvesta muutenkin jää vähän tietoa jälkipolville, toisin kuin meistä nyt sosiaalisen median ajassa. Savonen kannustaakin nauhoittamaan isovanhempiensa tarinoita, sillä aikaa ei ole loputtomiin. Kännykällä nauhoittaminen vaikkapa kahvipöydässä jutustellen käy kätevästi. – Ei kaikkien tarvitse kirjaa tehdä, mutta samalla tulisi tallennettua historiaa yleisemminkin, varsinkin arjen historia, josta Martinkin kirja kertoo, on vaarassa kadota.
Savonen tutkii kirjassaan Asunnan käyttämää rikasta kieltä ja keskisuomalaista ja petäjävetistä murretta. – Martin kieli on selkeästi itämurteisiin menevää. Usein mielletään, että Keuruulla on murteiden raja ja siellä puhutaan puhtainta suomea, josta räikeät murteenpiirteet puuttuvat.
Mielenkiintoista on, kuinka paljon Asunta käyttää itse keksimiään sanoja ja ilmauksia, kieli on sävykästä ja luovaa. Esimerkiksi nyysiä tai nyösiä käytetään merkityksessä kiusata, kelkkoa on viedä tai kuljettaa, velho merkityksessä mielenkiintoinen tai jännittävä, olla nolppeissaan eli olla harmissaan tai noloissaan.
Rikkaasta kielestä kirjan nimikin Maammöykky kertoo: joku oli kysynyt mihin Martti haluaa edetä, niin hän oli vaatimattomasti todennut, että ”myö muut oltiin maammöykkyjä, maaviljelijöitä vaan”. Hän oli vahvasti valinnut olla maanviljelijä.
Savonen löysi myös isoisänsä kirjottamia tekstejä, joista huomaa, että hänellä on ollut myös kielellistä lahjakkuutta muutenkin kuin puhutussa kielessä. Talvisodan jälkeen kirjoitettu Muisto -niminen runo kertoo lähestyvästä kotiinpaluusta:
”Hiljaa päilyy Saimaan aallot, hiljaa metsä huminoi. Hiljaa huokaa ratsupoika, hiljaa siviili lähenee.”
Savosta kiehtoo suullisen tarinankerronnan katoava perinne; siinä on jotain samaa kun isoisä kertoili tarinoitaan keskittyen jutun juureen, merkityksiin ja tapahtumiin, ei niinkään päähenkilöihin. Puheissa muistot eivät etene kronologisesti, vaan rönsyillen aihepiireittäin, omat, muiden ja monen sukupolven tarinat ja sattumukset sekoittuen.
Savosen kirjassa pohditaankin, mitä jälkiä ja tarinoita meistä kaikista tänne lopulta jää. Eikä aina jää sellaista jälkeä, jonka itse haluaisimme, Savonen huomauttaa.
Kirjaa voi ostaa julkaisija BoD:n verkkokaupasta ja myöhemmin myös Heinähatusta. – SK
Hilla Savonen, 7, toimi isänsä haastattelijana kirjaston kirjaillassa. Hilla osallistui myös isoisoisänsä Martti Asunnan tarinoiden kuvitustyöhön. Niistä tarinoista ja kuvista koottiin näyttely viime kesänä, ja juuri ilmestynyt kirja on jatkoa projektille. Piirustuksia on käytetty myös kirjan kuvituksena ja kirjan kansikuva on Anitta Asunta-Planen käsialaa.
