Piispa Simo Peura kiteytti, että meillä on asiansa osaava kirkkoherra, vastuunsa kantavat luottamushenkilöt, runsaasti vapaaehtoisia, toiminnallisesti vireä seurakunta ja esimerkillisen perhekeskeistä toimintaa. Nyt taloudellisesti kireinä aikoina seurakunta tarvitsee kuitenkin seurakuntalaisiaan ja heidän työpanostaan enemmän kuin koskaan.
Piispantarkastuksessa vihittiin uusi kirkko ja talouden heikkoon tilanteeseen on etsittävä ratkaisuja
Tuomiokapituli edellyttää seurakuntaliitosten selvittämistä
Piispa Simo Peuran mukaan vuositasolla Petäjäveden seurakunnan taloudessa on noin 100.000 euron alijäämä, joka syntyy kirkkoremontin velanhoitokustannuksista sekä siitä, että kulut ovat suuremmat kuin menot.
– Kirkko on helmi täällä Petäjävedellä, mutta nyt pitää miettiä, miten tämä taakka voidaan kantaa. Syksyllä kun alkaa vuoden 2020 budjettisuunnittelu pitää miettiä: onko henkilöstömäärä oikein mitoitettu, onko toiminnan määrärahat oikein ja onko luovuttava jostain kiinteistöstä. Jotta selviätte, niin tarvitsette sekä kiinteistö- että henkilöstöstrategia, Peura sanoi.
Näkymät ovat huolestuttavat
– Nyt ollaan tilanteessa, jossa seurakunnan metsiä on hakattu niin paljon kuin voidaan, eikä myytävääkään oikein ole. Maksuvalmius heikkenee nopeasti tämän vuoden aikana ja näkymät ovat huolestuttavat. Myönteistä on se, että taloushallintosopimus on tehty Multian ja Keuruun kanssa ja se toimii hyvin.
Peura totesi, että kiinteistöistä uusi kirkko on upea, eikä vanhalla kirkolla ole onneksi kiireisiä korjaustöitä. Huolta tuottaa seurakuntatalon siipiosan vauriot, ja nyt kartoitetaan kokonaistilanne ja toivotaan, ettei sieltä löydy yllätyksiä.
– Tuomiokapituli suosittelee vanhan pappilan käyttötarkoituksen laajentamista. Hautausmaalla on laajentamisen tarve, eikä hautausmaan kirjanpito ole ajan tasalla, mutta seurakunnassa jatketaan sinnikkäästi sen päivitystyötä.
– Tästä talous- ja kiinteistötilanteesta seuraa väistämättä se, että kysymys muiden seurakuntien kanssa tehtävästä yhteistyöstä on nyt olennainen kysymys lähivuosien aikana. Yksi mahdollisuus on se, että mietitään seurakuntien yhdistymistä.
– On sovittu yhdessä, että kesäkuun alussa tilannetta kartoitetaan yhdessä Multian ja Keuruun seurakuntien kanssa. Vaihtoehtoja on useita: omana seurakuntana jatkaminen niin, että talous kannetaan yhdessä tai erilaiset seurakuntaliitokset. Näitä vaihtoehtoja ei pidä vielä sulkea pois, vaan kaikki vaihtoehdot seurauksineen kartoitetaan, ja tätä tuomiokapituli nyt edellyttää, Peura painotti.
– Nyt ei saa laittaa päätä pensaaseen. On parempi, että tartutte asioihin ja teette kipeitäkin asioita, ettette joudu mihinkään ajopuun asemaan.
Kesäkuun selvitystä varten tuomiokapituli antaa luottamushenkilöille mahdollisimman paljon tietoa selvitysten ja päätösten tueksi.
– Olen tietoinen siitä huolesta, jonka monet seurakuntalaiset ovat ilmaisseet. Muistuttaisin kuitenkin, että oma seurakunta voidaan menettää monella eri tavalla: joko tehdään hallinnollinen ratkaisu, ja nimi ehkä muuttuu, tai merkittävä osa toiminnasta joudutaan ajamaan alas, kun resurssit eivät riitä – silloin menetettäisiin seurakuntalaisten osallistumismahdollisuuksia.
Peura kiitti kirkkoherra Laura Laitista. – Laura ottaa paikkansa kirkkoherrana epäröimättä, on valmis kantamaan vastuuta ja on selvästi saanut petäjävetisten luottamuksen. Hänellä on myös kykyä lukea ympäristöään. Työyhteisö toimii kokonaisuudessaan varsin hyvin ja samaa voi sanoa luottamushenkilöistä, jotka ovat sisäistäneet roolinsa. Myös yhteistyö kirkkoherran ja talouspäällikön kanssa pelaa hyvin. Tätä hyvää pohjaa pitää vaalia nyt.
Eteenpäin ja ulospäin!
Laitinen totesi, että vaikka on nyt suuria haasteita, meidän aarre on uusi kirkko, suurempi aarre ovat ihmiset, jotka kokoontuvat sinne ja suurin aarre on Kristus.
– Kuluva ja ensi vuosi tuo isoja, vaikeita ja kipeitä ratkaisuja, jotka saa miettimään mikä on minun seurakuntani ja mikä on kirkko. Joudumme käsittelemään huolen, murheen, turhautumisen ja jopa vihan tunteita. Nyt meidän on kuitenkin suuntauduttava eteen ja ulospäin, ei missään tapauksessa sisään ja taaksepäin.
– Eteenpäin ja ulospäin! Ei voida katsoa mitä on ollut, eikä edes mitä on nyt, vaikka se on mukanamme ja tuonut seurakunnan tähän. Nyt on pakko katsoa paljon kauemmas ja nähdä näkymä, joka siellä näkyy enemmän mahdollisuutena.
Laitiselle jäi piispantarkastuksen vaikeistakin keskusteluista ja lauantain seurakuntaneuvotteluista päällimmäisenä mieleen toivo. Toivo siitä, että ei tämä ollut tässä. – Ei Petäjäveden seurakunta ja tämä kirkko ja ihmiset, eivät he häviä. Jumala auttaa meitä siinä työssä, mitä me teemme.
Luomakunnan ja toisen ihmisen kunnioitusta
Pappisasessori Elina Tourusen mukaan kolmepäiväinen piispantarkastus oli mielenkiintoinen matka petäjävetisiin maisemiin – ja sielunmaisemiin – sekä arvokkaaseen kulttuuriperinnön vaalimistyöhön, jota täällä tehdään myös vanhan kirkon eteen.
Erityisesti hänen mieleen painui yläaste-lukion paneelikeskustelu, johon osallistui viisi petäjävetistä nuorta. – Nuorilla oli todella hyviä ajatuksia siitä, miten pitäisi vaikuttaa isoihin asioihin kuten ilmastonmuutos, syrjäytyminen tai syrjiminen sekä pakolaisuus. Parasta oli, että nuoret miettivät mitä he itse voivat tehdä näiden asioiden eteen: siinä näkyi kasvatuksen ja koulun henki. Ehkä kristilliselläkin kasvatuksella, mitä tällä paikkakunnalla tehdään, on ollut merkitystä. Täällä myös rippikoulun käy liki sata prosenttia nuorista, Tourunen iloitsi.
– Nämä nuoret ovat oppineet kantamaan vastuuta ja erityisesti he ovat vastuunkantajia niin, että kunnioittavat luomakuntaa ja toista ihmistä; he kulkevat teidän vanhempien ikäpolvien jalanjäljissä. Tällöin tulevaisuuteen aukeaa toiveikkaat näköalat.
Petäjäveden seurakunnan toimintasuunnitelma alkaa sanoilla: seurakunnan vuosi 2019 on suurten mahdollisuuksien vuosi. – Nyt kun henkilöstövaihtuvuuden aallonharja on toivottavasti ohitettu ja sisäremontti saatu päätökseen, uudet mahdollisuudet ovat tosiaankin edessä ja tätä lisää laajeneva yhteistyö naapuriseurakuntien kanssa, Tourunen totesi. – Kaikin puolin seurakuntaelämä on täällä monipuolista ja rikasta.
Tourunen mietti, kuinka yhdessä tekeminen on Petäjäveden seurakunnassa luontaista, sillä esimerkiksi hautaan siunaaminen voi tarkoittaa puolen henkilöstön yhteistyötä. Täällä myös seurakuntalaiset osallistuvat jumalanpalveluksien ja tapahtumien järjestämiseen kaikki yhdessä.
– Pienellä työyhteisöllä on myös ymmärrettävästi usein tunne, että työtä on liikaa. Työhyvinvointi ja jaksamisen kannalta on tärkeää, että tehtävänkuvia tarkennetaan.
Hiippakuntasihteeri Jukka Helinin mukaan Petäjäveden seurakunnassa onkin tarpeen tehdä henkilöstösuunnitelma ja kartoittaa muutenkin kaikkien osaaminen. Täällä myös moni seurakuntalainen on valmis ja innokas antamaan oman panoksensa seurakunnan työhön ja heitä varmasti löytyisi lisääkin.
Helin kiittää, että yhteistyö myös kunnan ja muiden seurakuntien kanssa on vahvaa ja osin se on esimerkillisesti myös sopimuspohjaista, kuten kunnan kanssa sopimus kouluyhteistyöstä sekä taloushallinnon yhteistyösopimus naapuriseurakuntien kanssa. Myös rippikoulut ovat nyt yhteisiä Keuruun ja Multian kanssa. Lisäksi kanttorit ja suntiot liikkuvat yli kuntarajojen.
Seurakunnan toimintastrategia vuodelta 2018 voitaisiin Helinin mielestä laatia uudelleen henkilöstön suuren vaihtuvuuden ja taloudellisen liikkumavaran pienentymisen myötä. – Siihen voisi kirjata seurakunnan tulevat suunnat, mikä auttaisi päätöksenteossa seurakuntayhteistyön syvetessä Multian ja Keuruun seurakuntien kanssa, Helin sanoi.
– Tulevat vuodet tuovat eteen suuria haasteita, joiden rinnalla on syytä pitää esillä kaikkea sitä positiivista mitä tehdään – ja sitä on paljon. Haasteiden keskellä on syytä kaikkien pitää viestinnässä huolta siitä, että tämä myönteisyys tulee esiin haasteiden rinnalla.
Jyväskylän rovastikunnan lääninrovasti Arto Viitala halusi muistuttaa, että me kaikki olemme yhden seurakunnan jäseniä, maailmanlaajaa kirkkoa. Jyväskylän rovastikuntaan kuuluu kahdeksan seurakuntaa, mukaan lukien myös Petäjävesi. Petäjäveden remontoitu ja uudistettu kirkko on jo huomattu laajemminkin ja se mahdollistaa uudenlaistakin toimintaa. Esimerkiksi kehitysvammaisten kirkkopyhä on varattu jo ensi syksylle.
Onnistunut tarkastus päättyi messuun
Sunnuntain piispanmessussa siunattiin ja otettiin virallisesti käyttöön uudistettu Petäjäveden kirkko. Seremoniassa piispa saarnasi ja siunasi muun muassa alttarin, saarnastuolin, lasten leikkipaikan kirkkomusiikin ja muun jumalanpalveluselämän. Mukana oli avustamassa runsaasti seurakuntalaisia ja kaikki kuorot esiintyivät. Kirkko oli väkeä täynnä ja ehtoollinen jaettiin kahdesta paikasta, alttarin lisäksi myös toisen sisäänkäynnin luota. Kolehti kerättiin Lähetysseuralle, kuten myös vapaaehtoinen lounasraha.
Piispa Peura kuvaili palmusunnuntain saarnassaan kirkon alttaritaulua yksityiskohtineen. Siinä lapsi palmunlehvä kädessään on Peuran mukaan uskon vertauskuva. Raamatuntekstin vehnänjyvästä Peura taas totesi, että vehnänjyvänkin pitää ensin kuolla, jotta se voi tuottaa runsaan sadon. Kirkkoherra Laitinen oli koonnut rukouksen yhdessä lasten ja kuorolaisten kanssa.
Messun jälkeen piispa seurueineen piti piispantarkastuksen loppupuheenvuorot, joissa arvioitiin myös Petäjäveden seurakunnan taloudellista tilannetta toukoin sanoin. Piispa totesi myös, että uusittu kirkko on nyt valoisa ja kaunis.
Peura kiitti, että oli kokenut vieraanvaraisuutta, mielenkiintoisia keskusteluja ja hyvän vastaanoton Petäjäveden vierailullaan eri paikoissa: yläaste-lukiossa, kunnan väen kanssa ja paikallisissa yrityksissä sekä työyhteisön, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Mukana piispan seurueessa oli myös piispatar, jolle ojennettiin kukat messun ja piispantarkastuksen päätössanojen päätteeksi. – SK
