Helli Valkonen o.s. Turppa (kuvassa noin 10-vuotiaana, keskellä eli 10. vasemmalta) oli omien muistikuviensa mukaan pikkulotissa mukana jo 7-vuotiaana. Petäjäveden pikkulotat kuvassa: neljäs vasemmalta Aili Lampinen, kuudes Hellin sisko Keiju Turppa, seitsemäs Liisa Peltokallio, kymmenes sisko Helli Turppa, Hellin vieressä eturivissä Pirkko Lampinen. Kuva otettu noin 1940-41, kun Karjalassa asunut perhe oli sotaa paossa Petäjävedellä.
Pikkulotta sai viimein veteraanimitalinsa
Kansallisena veteraanipäivänä lauantaina oli erityisesti Petäjävedellä syytä juhlaan. Aiemmin täällä ei tiedetty, että Helli Valkosella (o.s. Turppa) on sotaveteraanitunnus. Nyt viimein hänellekin ojennettiin tasavallan presidentin myöntämä Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan mitali, joita jaettiin lauantaina Suomessa 3 000 veteraanille.
Petäjäveden Sotaveteraanien puheenjohtaja Yrjö Vakkilainen iloitsi, että nyt selvisi, että meillä on paikkakunnalla yksi veteraanitunnuksen omaava lisää, mutta harmitteli sitä, ettei Valkonen ole aikaisemmin saanut kaikkia veteraaneille kuuluvia etuuksia ja kuntoutuksia, joihin on oikeutettu. Kuntoutuslomakkeet täytettiinkin omaisten kanssa saman tien juhlakahvien yhteydessä Pihlajarinteen palveluasunnoilla. Mitalin ojensi Vakkilaisen kanssa, myöskin karjalainen ja sotaveteraanin leski Marja Kapanen, joka on Hellin ja hänen koko perheensä kanssa tuttu jo entuudestaan.
I luokan mitaleita on ojennettu Petäjävedellä aikaisemmin vuonna 2018. Petäjävedellä asuvia veteraaneja on nyt kuusi: kolme miestä ja kolme naista. Lisäksi kolme petäjävetistä miesveteraania asuu muualla.
Myös Hellin vanhempi sisko Keiju Metsälä (o.s. Turppa) sai I luokan mitalin lauantaina Vammalassa.
Vakkilainen iloitsi, että marraskuussa tulee voimaan uusi laki, jonka mukaan sotaveteraanit saavat lakisääteisesti kaikki samat edut kuin sotainvaliditkin.
”Ei jäänyt traumoja”
Helli Valkonen kertoo, että oli mukana pikkulotissa noin seitsemänvuotiaana yhdessä siskojensa kanssa, kun äiti toimi sodan aikana muonituslottana. Pikkulottien tehtävät ovat siskosten omien mielikuvien mukaan melko vaatimattomia, ja ilmeisesti he eivät olleet missään vaiheessa varsinaisella sotatoimialueella.
Turpan perhe oli lähtenyt Tuleman kylästä Salmista talvisotaa pakoon vuonna 1939 ja päätyivät Petäjävedelle. Välirauhan aikana 1941 perhe palasi takaisin Salmiin. Talo, jossa oli aikaisemmin asuttu, oli palanut. ”Uutta” Salmin kotia vastapäätä oli talo jossa sijaitsi väliaikainen kunnanvirasto ja siellä toimi myös sotilaita.
Hellin isä Niilo Turppa toimi poliisikonstaapelina, jatkosodassa poliisijohtajana. Siskokset muistavat, kuinka pitivät huolta virastotalon lämmityksestä ja olivat äidin apuna muonituksissa. – Ei siitä sota-ajasta minulle mitään traumoja jäänyt, Valkonen hymyilee. Olihan mukana siskot ja äitikin. Huilatakin sai ja pitää taukoja.
Kun jatkosodan sotatoimet lähestyivät uudestaan Salmin Tuleman kylää vuonna 1944, joutui perhe uudestaan evakkoon Petäjävedelle. Täällä Hellin isä toimi poliisina.
Myöhemmin myös Helli jäi asumaan Petäjäveden kirkonkylälle ja perusti tänne oman perheensä. Hellillä on neljä lasta, kahdeksan lastenlasta ja kahdeksan lastenlastenlasta. Valkonen asuu nyt Pihlajarinteen palveluasunnoilla. Vointi on melko hyvä, vaikka terveys ja muistikin joskus reistailevatkin. Myös liikkuminen on huonoa. Valkosen 90-vuotisjuhlaa vietetään syksyllä.
– Mitalin saaminen tuntuu tosi hienolta, Valkonen toteaa silmäkulmat kosteina. – SK
Helli, Hellin sisarukset ja vanhemmat noin vuonna 1950 Petäjävedellä. Oikealta Sinikka Ranta o.s. Turppa, Hilja Turppa o.s. Rantalainen, Keiju Metsälä o.s. Turppa, Helli Valkonen o.s. Turppa, Niilo Turppa ja Terttu Mäkinen o.s. Turppa.
Petäjäveden Petäjäisten pesäpallojoukkue joskus 1940-luvulla: 9 Helli Valkonen os. Turppa, 8 Liisa Peltokallio, 7 Vieno Paulasto, 6 Seija Turpeinen o.s. Nislin, 5 Kaarina Nislin o.s. Riikonen, 4 Sirkka Asunta o.s. Norteva, 2 Aili Tuominen o.s. Lampinen, 1 Pirkko Heimola o.s. Lampinen, 3 Raija Ristola o.s. Koistinen.
Tasavallan presidentin myöntämä I luokan mitali sai veteraanin silmät kyyneliin.
