Kortemäen maatila edustaa perinteistä, suomalaista maataloutta. Vanhan sukutilan elämään kuuluvat perhe, lehmät, pellot, metsä, yhteiskunnalliset asiat ja taksiautoilu.
Kotitilalla Töysänperällä on perhe, luonto ja leipä
Pettuveen paras paikka -juttusarjassa esittelemme petäjävetisille tärkeitä paikkoja. Kriteerit saavat olla millaiset tahansa, sillä nehän ovat henkilökohtaiset. Tehtävänä on myös vinkata seuraava haastateltava – niin annetaan jutun kiertää vapaasti minne vain.
Nyt menemme Juha ja Henna Kortemäen kotitilalle Töysänperälle. Maatila on Juhan lapsuudenkoti, johon hän neljästä sisaruksesta jäi pitämään tilaa. Tila on lohkottu Kortemäen suvulle Tikan tilasta 1800-luvun lopulla.
Kortemäet vaihtoivat lypsykarjan lihakarjaan, kun sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1991. Navetassa on Aberdeen-Angus -rotuisia emolehmiä, jotka pärjäävät tuuhealla karvoituksellaan lämmittämättömässä pihattonavetassa. Tilan ympärillä on pellot ja metsät.
– Kun meillä oli rypsipellot keltaisenaan, niin sanoin Juhalle, että teitpä minulle hienon kukkapenkin, Henna nauraa. Muuten pelloilla kasvatetaan heinää lehmille ruuaksi.
Perheellä on kolme lasta Otto, Siiri ja Aino. Maatila on ollut ihanteellinen paikka kasvattaa lapset. Maatilavierailuja Kortemäet suosittelisivat kaikille lapsille, jotta ymmärrettäisiin paremmin mistä suomalainen ruoka tulee. Yksiviikkoinen valkoinen vasikkakin on herttainen kuin mikä.
Luokanopettajaksi valmistunut Henna on myös voinut työskennellä kotoa käsin perheen maatilan ja taksiyrityksen hommissa. Maatalousyrittäjyys onkin mennyt siihen, että sillä on yksin vaikea elättää perheensä, joten Kortemäetkin ovat ajaneet taksia Juhan isän jalanjäljissä. Kyydit ovat pääasiassa koulukyytejä ja vanhusten palveluliikennettä – ja se on ollut molemmista mukavaa, sosiaalista työtä. Taksiuudistuksen myötä myöskään päivystyspakkoa ei ole.
– Tiloilla työnteko on usein raatamista aamusta iltaan, ja ihmiset yrittävät sinnitellä, eivätkä pyydä apua, Kortemäet miettivät.
Juha Kortemäki tekee kaikki yrityksen paperityöt itse, ja maatila työllistää myös ulkopuolisia työntekijöitä. Hän on aina ollut kinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja on toiminut kunnan luottamustehtävissä, käräjäoikeuden lautamiehenä ja Petäjäveden Osuuspankin hallintoneuvostossa.
Vanhaa lapsuudenkotia on laajennettu ja remontoitu. – Juha meinasi ensin laminaattia, mutta minä sanoin että älä höpsi, kun on kerta sahuri talossa, Henna Kortemäki sanoo.
Puita Juha tekee omasta metsästä, ja niillä torppa lämpiää. Pihapiirissä on paljon vanhoja rakennuksia: viljankuivaamo, navetta, kieroksi elänyt aitta, ja myös uusi pihasaunakin. Maatalon pihassa haukkuu Musti.
Pariskunnan suuri haave toteutui, kun viime kesänä valmistui itsetehty hirsisaunamökki omille maille, Mustiaisjärven rantaan muutaman kilometrin päähän kotoa.
Töysänperän ja Kuivasmäen kylällä on vuosikymmenten aikana meno hiljentynyt, kuten maaseudulla muutenkin. Ennen Kuivasmäessä oli oma meijeri, saha, mylly ja kolme kauppaa. Kortemäen tilalta on käyty koulua monessa eri kyläkoulussa lähialueella; Kuitulan koululla, Töysänperällä ja Heikkilänperällä.
– Väki on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta ne ketkä ovat jääneet, ovat kyllä samassa juonessa mukana. Ilmapiiri on hyvä ja kaikki auttavat toisiaan. – SK
