Sonnipassissa
Pauno Paukuttaja oli ammatiltaan teurastaja, nyt hän oli jo tosin eläkkeellä. Paunon suorittamasta niskalaukauksesta oli moni lehmä päässyt vehreimmille laitumille märehtimään ja nauttimaan onnellisuudesta.
Kuhlbergin Turo-sonnille oli tullut aika myös päättää maallinen eteenpäin puskeminen. Valtavaa sarvipäistä sonnia oli jo kerran yritetty työntää porukalla Karjaportin autoon, mutta eipä se ollut mahtunut kyytiin kuin puolittain. Harteikas peräpää oli pistänyt vastaan ja pallit olivat vasta odottaneet vuoroaan kottikärryissä auton ulkopuolella. Pauno tilattiin paikalle teurastamaan jättiläistä. Paunolle oli iän myötä kasvanut kaihi silmään, mutta eipä se kuulemma haitannut. Mutta lähietäisyydeltä niskaan kohdistettu laukaus lipsahti silti sonnin korvanlehdestä läpi.
Siinä ei pahemmin riimut ja aitaukset pidätelleet, kun sonni säntäsi vauhkoontuneena metsään päin, pallien seuratessa pari metriä taaempana. Monen monituista iltaa isännät viettivät pellon laidalla sonnipassissa Turoa odottaen. – Pauno ei sitten ammu, oli Kuhlbergin isännän terävä komento. Viimein sonni ilmestyi metsästä ja se saatiin passitettua yläkerran mylvintä kuoroon.
Turon lihoista saatiin koko kylälle järjestettyä kunnon sonnipeijaiset ja Kuhlbergin isäntä teetätti Paunolle sonnin pallinahoista tyköistuvan metsästäjäntakin. Luomuksen kruunasi nahkahattu, jossa komeili komea pipa. Kovin oli Pauno otettu asustaan, kun hän sonnipeijaisissa tähtäili lihanpalaa keittolautaseltaan.
– Markku Koskinen