Uuteen loistoon ehostettu kirkko avasi ovensa
– Tämän arkkitehti August Bomanin suunnitteleman ja kirkonrakentaja Jaakko Kuorikosken johdolla rakennetun kirkon juhlallisia vihkiäisiä vietettiin 29.9.1879, 140 vuotta sitten. Aikalaiskirjoitusten mukaan läsnä oli tiettävästi 2 500 henkeä, toisenlaisen arvion mukaan kolmasosa joutui jäämään ulkosalle väenpaljouden vuoksi, kertoi arkkitehti Markku Mykkänen. Uudistetun kirkon perhemessu veti kirkkosalin nytkin lähes täyteen.
Kirkkotila oli ensimmäiset 40 vuotta uusrenessanssin asussa ja alttariseinää hallitsi kolmesta kolmiosta muodostettu koristeellinen verhous. Vuonna 1937 arkkitehti Kauno S. Kallio suunnitteli sisätilalle uuden ilmeen, joka edusti pohjoismaista klassismia ja kaikki ylimääräinen koristelu poistettiin.
Taiteilija Urho Lehtisen näkemys saatiin vuonna 1966 ja vahvoista vihreän sävyistä yleisilme vaaleni. 1977 Antti Eskelisen suunnitelmien mukaan tehty kokonaisuus harmaine sävyineen ja ruskeankellertävine seinineen hallitsi kirkkosalia viimeiset 40 vuotta.
– Kirkon toiminta on muotoutumassa ylhäältä johdetuista tapahtumista enemmän seurakuntalaisista itsestään lähteväksi toiminnaksi, Mykkänen totesi. Tärkein toiminnallinen muutos onkin se, että alttarialuetta on laajennettu kirkkosaliin päin ja ensimmäiset penkkirivit on tehty siirrettäviksi, mikä mahdollistaa monipuolisen tekemisen. Lisäksi kirkkoon on saatu uusi portaikko urkuparvelle, morsius- ja monitoimihuone, pieni wc ja varastotilaa.
– Visuaalisina lähtökohtina olen pitänyt historiallisia ja teologisia perusteita, Mykkänen kertoo. Kirkon hallitsevana piirteenä on valoisuus, sillä ”Jumala on valkeus”.
Alttarialueen seinät on maalattu alkuperäisin värein. – Luterilaisen kristillisyyden ydin on ohjannut myös alttariseinän jäsentelyä, Mykkänen kertoi.
Kuten alkuperäisessä alttariseinässä, ylimpänä oleva isoin kolmio kuvaa Jumalaa – nyt ei kuitenkaan valvovana silmänä vaan Jumalan nimenä JHVH – valkeutena, joka on kaikkialla läsnä ja josta kaikki on lähtöisin. Vasemman oven päällä oleva kolmio kertoo Kristuksesta, oikean puoleisessa kolmiossa Jumalasta ja Kristuksesta virtaava Pyhä Henki laskeutuu kyyhkyn hahmoisena kohteeseensa.
– Jos tarkastelette näitä kolmioita laajemmin, voitte hahmottaa niistä muodostuvan yhden suuren kolmion, joka pitää sisällään nämä kaikki. Sen ytimessä ylösnoussut Kristus siunaa lapsia.
”Kirkko on kaunistettu Jumalan kunniaksi”
– Hengellisenä kuvana voi nähdä myös koko kirkossa käynnin: sisään käydään vihreiden ovien kautta. Vihreä on liturgisesti toivon väri. Kuljetaan sinisten penkinpäätyjen muodostaman kujan läpi kuin meri aukenisi edessämme – vertautuen Israelin kansan pakoon Egyptin orjuudesta Punaisen meren poikki. Minkä orja minä olen? Tulemme ehtoollisella osalliseksi sovituksesta alttariseinän virtaavien vesipaasien äärellä. Poistumme sinisen penkinpääkujan läpi muistaen Jeesuksen sanat ”joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan”. Avaamme vihreän oven – elämään, Mykkänen kuvasi.
Entinen kirkkoherra Seppo Ojala joutui yllättäen hyppäämään seurakuntapastori Ilkka Pihlajamäen seuraksi papinkaapuun, sillä kirkkoherra Laura Laitinen ei päässyt mukaan äkillisen sairastumisen vuoksi.
Ojala kertasi kuinka vuosien aikana seurakunnan kiinteistöihin on käytetty seitsemän miljoonaa euroa, joista noin puolet on saatu avustuksina. Leijonanosan on vienyt uusi ja vanha kirkko, uuden kirkon remontin kustannusarvio oli 2,4 miljoonaa euroa.
Ojala pohti miksi kirkko on kaunistettu isolla rahalla. – Tämä on tehty Jumalan kunniaksi. Kirkon pitää olla kaunis, koska sen kauneuden kautta me elämme myöskin sydämellä ja tiedolla todeksi uskontoamme. Kirkko on kaunistettu Jumalalle.
Perhekirkossa kuultiin lasten laulua, lukua ja rukouksia. Lapset myös kukittivat arkkitehti Markku Mykkäsen ja entisen kirkkoherra Seppo Ojalan.
Messun jälkeen erityisesti lapsiperheille oli mukavaa tekemistä Yhteisvastuu-tempauksessa Aamumaan leikkipuistossa, kun herkuttelun lomassa Eeva-Liisa Pitkäsen Napsukka rekineen kyyditsi ja Tapani Nislin ajelutti moottorikelkalla. – SK
Petäjäveden kirkon sunnuntainen tupaantuliaismessu on tällä viikolla saanut jatkokseen avointen ovien päivät. Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin kello 8.30-18.30. Ihan kaikki ei kirkossa vielä ole valmista. Esimerkiksi urkujen kunnostus jatkuu edelleen. Kunnostuksen ajan urkuja sijaistaa vuokraflyygeli. Alttaritaulu ja enkeliaiheiset kattomaalaukset ovat pakoillaan, mutta Samuli Heimosen kolmea uutta lehterikaidemaalausta saadaan vieä odottaa. Uusien virsikirjojen kansissa komeilevat kirkko ja kirkon viereen noussut punamultainen kellotapuli. Kansikuvan on piirtänyt Lilli Salminen, jonka käsialaa ovat myös kirkon kukka-asetelmat.
Petrus Lesosen kuvia sunnuntailta löytyy tämän linkin takaa.
