Mikko Stenström kannustaa tulemaan kokeilemaan yleisurheilua. Ja saa treeneihin tulla vanhemmatkin mukaan ottamaan hikeä pintaan. Petäjävesi-lehti julkaisee Petäjäveden Petäjäisten 85. juhlavuoden kunniaksi juttusarjan Tähdentekijät, jossa esittelemme seuran valmentajia, jotka tekevät upeaa vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyväksi.
Stenström oli työntämässä yleisurheilua uuteen nousuun
Nimi ja jaosto?
Mikko Stenström, 40, valmentaa Petäjäisten yleisurheilujaostossa kaikenikäisiä juoksussa ja hyppylajeissa.
Stenström työntää kuulaa: 90-luvun alussa voitti joukkueensa kanssa SM-hopeaa ja oli SM-kisoissa kuuden parhaan joukossa. Myös Koululiikuntaliiton kisoissa Stenstöm ylsi mitaleille. Stenström heittää edelleen omaksi ilokseen ja käy kisoissakin: kaapissa on viime vuodeltakin kaksi SM-hopeaa heitto5-otteluista.
Ketä valmennat tai olet valmentanut? Kuinka pitkään olet tehnyt valmennustyötä Petäjäisissä?
– Lähdin uudestaan mukaan Petäjäisten toimintaan, kun usean vuoden tauon jälkeen alettiin Simonahon Kallen ja Sulkulan Mikan kanssa herättelemään Petäjäisten yleisurheilujaostoa henkiin. Toimintaa on ollut nyt muutaman vuoden ajan, meillä on toistakymmentä urheilijaa, paljon lajeja ja mitaleillekin on jo päästy.
Myös omasta perheestä 11-vuotias poika Joona on valmennettavana, ja hänen lajinsa ovat pituushyppy, kolmiloikka, juoksu ja aitajuoksu. Lisäksi Joona ja hänen isoveljensä harrastavat taekwondoa Jyväskylässä.
Miksi olet lähtenyt alun perin Petäjäisten toimintaan mukaan?
– 80-luvun lopulla kävin juoksutreeneissä. Silloin yleisurheilu oli täällä suosittua. Pienen tauon jälkeen 90-luvun alussa silloinen valmentaja Simonaho houkutteli mukaan työntämään kuulaa ja siitä se sitten lähti.
Mikä on valmentajan tärkein tehtävä?
– Lasten ei kannata valita vielä omaa lajiaan, vaan valinnat menevät kyllä myöhemmin omalla painollaa. Pääasia, että kokeillaan paljon eri lajeja ja liikutaan monipuolisesti. Kaikista ei tule maailmamestareita, mutta liikunnallinen elämäntapa voi säilyä läpi elämän.
Usein samat lainalaisuudet pätevät valmennuksessakin lajista riippumatta ja tietyt perusasiat pitää urheilijalla olla kunnossa. Jokaiselle pitää löytää se oma tekniikka: jokainen kun on yksilö ja kaikilla on erilaiset vahvuudet ja heikkoudet.
Mitä toivot valmennettavilta ja heidän vanhemmiltaan?
– Kasvavaa lasta ei pidä liikaa kuormittaa, mutta silloin kun treenataan, niin treenataan – mutta rentoa sen tekemisen pitää olla. Ja aina on parempi mitä enemmän saa vanhempia mukaan.
Mitkä ovat valmentajan parhaita hetkiä?
– Kun kisoissa on hyvin porukkaa ja pärjätään. Joonan menestyminen on myös niitä hienoimpia hetkiä.
Entä haasteellisimpia?
– Valmentaminen vaatii työtä ja sen pitää olla jatkuvaa. Pidän treenejä kolme kertaa viikossa ja kisoja on sekä talvi- että kesäkaudella. Viime kesänä kisapäiviä kertyi 18.
Työn, perheen ja harrastusten ja valmentamisen yhteensovittaminen ajallisesti on nyt isoin haaste. Voisi sitä helpommallakin elämästä päästä. Onneksi puoliso on urheilutouhuissa mukana ja se on koko perheen villitys. Lapset ovat kuitenkin aika vähän aikaa lapsia.
Miten kuvailisit 85-vuotiasta urheiluseuraa Petäjäveden Petäjäisiä ja sen roolia tänä päivänä?
– PetPet vaikuttaa varmasti täällä jokaisen elämään jollain tapaa. Urheilijan kannalta on parempi, että on pieni seura. Silloin valmentaja voi keskittyä vain muutamaan urheilijaan. – SK
