Tapulin takaa 9.1.2019
Kolmet kädet nostavat isomman kiven kuin yhdet, kolmet jalat jaksavat juosta kovempaa ja pidemmälle kuin yhdet, kolme suuta julistaa evankeliumia isommin, laajemmalle ja useammalle kuin yksi.
Petäjäveden, Keuruun ja Multian seurakunnat ovat tiivistäneet yhteistyötään vuoden 2018 aikana. Yhteistyön tarve nousee käytännöstä: varsinkin Multian ja Petäjäveden pienten työyhteisöjen jäsenet saavat kollegiaalista tukea toisistaan ja Keuruun työntekijöistä. Näin myös jokaisen seurakunnan toiminta voidaan taata yllättävissäkin tilanteissa, kuten vaikka pidempien, nopeasti eteen tulevien virkavapaiden kohdalla, kun myös toinen seurakunta on työntekijöille tuttu. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä ovat talous ja säästöt. Kun Petäjävedellä ei laitettu talouspäällikön virkaa auki, vaan tehtiin yhteistyösopimus Multian ja Keuruun kanssa, säästö on vuositasolla merkittävä. Kun kolme seurakuntaa tekee rippikoulut yhdessä, yhden seurakunnan omassa leirikeskuksessa, siinä säästetään.
Seurakuntien johtavat viranhaltijat ja kirkkoneuvostot ovat kokoontuneet muutaman kerran viime vuonna iltakoulu-tyyppisiin tapaamisiin. Niissä on pohdittu tulevaisuutta melko pitkälläkin tähtäimellä. Mikä olisi suurinta viisautta tulevaisuudessa, jossa kokonaiskirkon talous kiristyy entisestään? Tulevaisuudessa, jossa kirkon työntekijät vähenevät radikaalisti seuraavien 10-15 vuoden aikana? Tulevaisuudessa, jossa kahden seurakunnan kirkkoherrat jäävät eläkkeelle muutaman seuraavan vuoden aikana? Petäjäveden, Keuruun ja Multian seurakuntia on hoidettu hyvin ja huolellisesti pitkään. Uskon, että meidän kaikkien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden tavoite on jatkaa samalla linjalla, ja hoitaa seurakuntien toimintaa, taloutta ja hallintoa parhaalla mahdollisella tavalla. Varmaa on vain se, että se tarkoittaa tulevaisuudessa jotakin muuta kuin se, mitä se on tarkoittanut viimeiset kymmenet vuodet.
Yhdistymisestä kukaan ei puhu, koska mitään puhuttavaa ei ainakaan vielä ole. Neuvostoilla on ollut yhteinen tahtotila tehdä yhä enemmän yhdessä. Jos se joskus tarkoittaa yhdistymistä, niin se on sitten huolella punnittu ja pohdittu asia, ja myös jo käytännössä melko pitkälle kokeiltu, ovathan jo lähes kaikki toiminnalliset, hallinnolliset ja taloudelliset osa-alueet pitkällä yhteistyön tiellä. Toimintakulttuuri on väistämättömässä muutoksessa, myös kokonaiskirkon puolelta. Esimerkiksi vuoden 2020 alusta alkaa toimia hiippakunnallinen keskusrekisteri Jyväskylässä. Keskusrekisteriin siirtyvät kaikki virkatodistukset ja henkilötietojen käsittely. Tämä vaikuttaa suuresti kirkkoherranvirastojen toimintaan, ja työn määrä vähenee huomattavasti. Siksi yhä useammat yhteiset virat mahdollistavat monipuolisen toiminnan koko alueella. Samalla saamme täytettyä virat täysiaikaisina, joka taas lisää seurakuntatyönantajan vetovoimaa.
Kaiken tarkoituksena on toteuttaa Kristuksen kirkon perustehtävää Petäjävedellä, Multialla ja Keuruulla mahdollisimman hyvin. Niin, että evankeliumi kuuluisi kaikille ja kaikkialle. Niin, että seurakunta olisi jokaista lähellä. Niin, että lähikirkko täyttyisi ihmisistä. Niin, että kirkollisissa toimituksissa, messuissa, hartauksissa, kaupoissa, kaduilla, seurakuntataloissa, virastoissa, toimistoissa ja arjessa voisi kohdata kirkon, työntekijän tai toisen seurakuntalaisen muodossa. Kirkko on olemassa siksi, että sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta kuuluisi kauas. Kirkko on ihmiset. Niin Petäjävedellä, Multialla kuin Keuruullakin.
– Laura Laitinen, kirkkoherra
Kolmen seurakunnan kirkkoherrat olivat maanantaina sanomalehti Suur-Keuruun haastateltavana yhteistyökuvioistaan. Vasemmalla Multian Seppo Rahkonen, keskellä Petäjäveden Laura Laitinen ja oikealla Keuruun kirkkoherra Ossi Poikonen.
(Kuva: Suvi Kallioinen)
