Petäjäveden Petäjäisissä pääsevät kaikki pelaamaan! Harri Silander palkittiin vuonna 2004 Keski-Suomen piirin Vuoden Valmentaja -tunnustuspalkinnolla; piirissä palkitaan vuosittain kaksi valmentajaa, jotka yleensä ovat piirin kärkijoukkueista. Silanderin käsialaa on muun muassa Kyläseppä Cup, joka kerää Petäjävedelle joka kevät kymmeniä joukkueita ja satoja pelaajia. Jalkapallo on tällä hetkellä seuran suurin jaosto: pelaajia on reilu sata ja joukkueita on kuusi. Silander on vetänyt sitä vuodesta 1992 lähtien. Uudelle Petäjäisten jalkapallojaoston puheenjohtajalle Jouni Heiskaselle vetovastuu siirtyi vuoden alusta.

 

Harri Silander: “Tärkeintä on pelaamisen ilo ja lajiin innostaminen”

 

Petäjäisten 85. juhlavuoden kunniaksi aloitamme juttusarjan Tähdentekijät, jossa esittelemme paikallisen urheiluseuran valmentajia, jotka tekevät upeaa työtä lasten ja nuorten parissa ja täysin vapaaehtoisesti tunteja laskematta. Kysymme jalkapallo-, lentopallo- ja yleisurheilujaoston valmentajilta samat kysymykset ja kuulumiset – ja näin tekijät tulevat tutuiksi, jos eivat vielä ole.

Nimi ja jaosto?
Harri ”Hapi” Silander, 56 vuotta, valmentanut, tuomaroinut ja pelannut itsekin Petäjäisissä jalkapalloa vuodesta 1986, myös omat lapset pelanneet jonkin verran, Petäjäisten johtokunnan jäsen ja jalkapallojaoston puheenjohtaja vuodesta 1992.

Ketä tai mitä joukkuetta valmennat tai olet valmentanut? Kuinka pitkään olet tehnyt valmennustyötä Petäjäisissä?
– Valmensin ja pelasin 1990- ja 2000-luvulla miesten joukkuetta ja olen vetänyt myös kaikkia muita ikäluokkia. Lisäksi olen valmentanut kaksi ikäluokkaa sieltä kuusivuotiaasta aikuiseksi. Moni on edennyt pelaajaurallaan pitkälle isompiin seuroihin. Tällä hetkellä valmennan P10-11 -joukkuetta eli 7-8-vuotiaita poikia. Treenejä on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle. Kesällä pelataan jalkapalloa, talvisin futsalia – ne ovat vähän eri lajeja.

Miksi olet lähtenyt alun perin Petäjäisten toimintaan mukaan?
– Itse olen pelannut jalkapalloa pienestä pojasta asti, aluksi vuoden KosPon joukoissa ja myöhemmin Petäjäisissä. Lähdin valmentamaan alun perin miesten joukkuetta, koska ketään muutakaan ei ollut. Miesten kanssa se oli ehkä enemmän sellaista yhdessä treenaamista. Myöhemmin kolmesta tyttärestäni vanhin ja nuorin innostuivat jonkin verran jalkapallosta ja olivat alkuun mukana, kun valmensin saman ikäisten lasten joukkuetta. Vielä siihen aikaan tytöt pelasivat vähemmän kuin pojat. Keskimmäinen tyttöni pelasi useamman vuoden.

Mikä on valmentajan tärkein tehtävä?
– Valmentajan tärkein tehtävä, varsinkin pienille pelaajille, on innostuksen ja kiinnostuksen herättäminen lajiin. Petäjäisten vahvuus pienenä seurana on erityisesti junnuille se, että kaikki pääsevät pelaamaan, ketään ei potkita pois ja harrastaminen on lähes ilmaista. Se ei olisi mahdollista ilman lukuisia vapaaehtoisia. Kun valmennettavat vanhenevat, niin treeni luonnollisesti kovenee.

Mitä toivot valmennettavilta ja heidän vanhemmiltaan?
– Vedän treenit aina tilanteen mukaan; mikä on mieliala ja paljonko on porukkaa. Pieniä peluutetaan vähän joka paikassa, isompana oma paikka alkaa löytyä. Nykyisin vanhemmat osallistuvat enemmän kuin ennen.

Mitkä ovat valmentajan parhaita hetkiä?
– Onnistuneet treenit ja se, kun muksut lähtevät hymyillen pois. Lapsen palaute on aina vilpitön. Ja tietenkin kun voitettiin piirimestaruuksia, niin olivathan ne hienoja hetkiä. Nurmikenttää odotettiin kylälle 20 vuotta ja vihdoin tekonurmikenttä tänne saatiin. Se nosti lajin harrastamisen uudelle tasolle.

Entä haasteellisimpia?
– Ristiriitatilanteet ja niiden ratkaiseminen.

Miten kuvailisit 85-vuotiasta urheiluseuraa Petäjäveden Petäjäisiä ja sen roolia tänä päivänä?
– Vapaaehtoisia tekijöitä löytyy paremmin kuin ennen, mutta myös talkoovapaamaksut on otettu käyttöön erityisesti aikuisharrastajien kesken. On tärkeää, että meillä on oma seura, ettei tässä ole turhaan tehty 30 vuotta hommia sen eteen. Lapsille ja nuorille pitää olla hyvää, kasvattavaa tekemistä omalla paikkakunnalla.

– SK