Talvella jäisellä Riuttakoskella on veistoksellista. Kesällä maisema muuttuu, ja hevosetkin tykkäävät olla rannan tuntumassa.

 

Riuttakoskella voi tuntea historian havinan

 

Aloitamme uuden juttusarjan Pettuveen paras paikka, jossa esittelemme petäjävetisille tärkeitä paikkoja. Kriteerit parhaalle paikalle saavat olla millaiset tahansa, sillä kaikillehan ne ovat henkilökohtaiset. Sarja aloitetaan lehden entisestä päätoimittaja Inkeri Niileksestä. Haastateltavan tehtävänä on myös vinkata seuraava petäjävetinen, jolta kysytään Pettuveen parasta paikkaa.

 

Tunnelma vaihtelee

Inkeri Niileksen ehdottomasti tärkein paikka on Pengerjoella Riuttakosken ranta sen tunnelman vuoksi. Rannalla on Niilesten sauna, mutta se ei ole Inkerille se kaikkein tärkein paikka, vaan aivan kosken ranta. Sinne ei näy rakennettua ympäristöä, vaan se on kuin erämaata.

Riuttakosken Niilekset ostivat 45 vuotta sitten ja rakensivat 150 vuotta vanhoista torpan hirsistä mökin. Paikalla on ollut asutusta 200 vuotta, ja joitain vanhoja rakennuksiakin on vielä jäljellä. Niilekset pitävät myös hevosiaan siellä, ja ne saavat kulkea myös vapaasti kosken rannalla. Tytär Johanna Niiles-Hautanen rakensi myös perheensä kanssa sinne kotitalon.

– Historia käy esiin, kun kävelee kosken rannalla. Pengerjoki on ollut merkittävä uittokohde jo toissa vuosisadalla. On sanonta, että kun uitto on ohi, on kuin kuolema tulisi kylälle. Uitto oli niin suuri tapahtuma, kun paikalle tuli paljon iloisia miehiä.

– Riuttakoskella on ollut mylly, ja Multian suunnalta viljelijät tulivat viljojensa kanssa. Siellä on ollut myös saha ja voimalaitos, joka on nyt laitettu taas käyttöön. Tie on aikoinaan mennyt kosken ja kanavan välistä. Historian havina on koko ajan läsnä, Niiles miettii.

Viime vuosisadan alkupuolella Riuttakosken ja alapuolisen Karjokosken välille hukkui uitossa mukana ollut poika Heinos Eenokki. Tarinoiden mukaan koskeen hukkui karhu 1800-luvun alussa. – Tarinoita on, ne elävät siellä rannoilla. Ja on siellä tietysti jo omiakin muistoja.

Koskella vaihtuu koko ajan tunnelma ja maisema. Pengerjoki on Keski-Suomen pisin joki. Sen erikoisuus on, ettei sen vesi tule järvistä, vaan muista pikkujoista. – Koski näyttää aina erilaiselta; keväällä se oikein syöksyy ja on jännittävä, kesällä kulkee pienenä liruna. Värikin muuttuu valon mukaan. Minua kiehtoo myös ajatus siitä, että vesi laskee kotirantaan Jämsänveteen – sitähän voisi vaikka lähettää pullopostia! – SK

 

 

(Kuvat: Johanna Niiles-Hautanen)

 

 

Share This