Lukijan kirjoitus: Muualta tullut
Olen neljän lapsen äiti ja työskentelen ammatissa, jossa kohtaan apua tarvitsevia ihmisiä. Paikkakunnalle olen muualta tullut.
Pariin otteeseen eri tahoilta ja lyhyen ajan sisällä perheeni on saanut kokea vihamielistä puhetta, nimittelyä ja uhkailua. Vihapuheen sävy on ollut primitiivistä ja ksenofobian piirteet täyttävää.
Perheemme on kaksikielinen ja kaksikulttuurinen. Myös puolisoni on muualta tullut, mutta asunut maassamme jo kolmen vuosikymmenen ajan. Lapsillemme tämä maa on heidän kotimaansa ja tämä kylä heidän kotikylänsä. Isänsä kautta lapsillani on myös toinen kotimaa, jonka väestöstä kolmannes on maahan muuttaneita eli niitä muualta tulleita ja heidän jälkeläisiään. Lasteni toisessa kotimaassa on tunnustettu ja ymmärretty, että niitä muualta tulleita tarvitaan yhteiskunnan rakentamiseen ja sen ylläpitämiseen.
Lainatakseni otteita presidentin uudenvuoden puheesta:
“Maamme tarvitsee maahanmuuttoa, valmiita osaajia ja sellaisiksi oppivia osallistumaan yhteiskuntamme ylläpitämiseen. On muistettava kenelle ja miksi me tätä suurta tarinaa kirjoitamme. Teemme sen lapsillemme, kasvatamme heitä sanoillamme, esimerkillämme ja teoillamme muovaamaan maailmaa, joka heille jää.
Halu väärin ymmärtää usein ohittaa yrityksen ymmärtää.”
Opetammeko esimerkillämme lapsillemme vihapuhetta ja vihanpitoa vai kykyä kuunnella ja yrittää ymmärtää?
Viha vallan ottaa, sokaisee, sopu sijaa antaa…
– Muualta tullut
