Koskisen pakina: Yksi juna liian vähän
Koskaan ei ole jumala päässyt sisälle sydämeeni. Omaatuntoa käynyt vain heikkona hetkenä kolkuttelemassa, mutta eipä oltu silläkään kertaa kotosalla. Valkea höyhen sieluni rappusilla kertoo kuitenkin enkelin lentäneen kaakosta lounaaseen. Yrittämisen puutteesta ei siis voi moittia.
Toisaalta eipä ole saatanakaan ryöminyt korvastani sisään. Hitchcockin mustat ja rakkuvat linnut ovat vain hetken istuneet olkapäälläni ja olen ne siitä sitten postittanut Norman Batesille täytettäväksi. Vaikka roponi ei ole kolehtihaaviin kilahtanut, niin hyvään olen aina uskonut ja almun elämälle antanut.
Itseriittoinen taiteilija on ristiriitaisempi tapaus. Hänessä asuu samanaikaisesti pimeys ja valkeus. Hän osaa näytellä tarvittaessa vaatimatonta ja maanitella kehuja itsetuntonsa pönkittämiseksi. Finlandia-palkinto ei merkitse mukamas mitään, vaikka olisi henki ja elämä. Tavoite, mitä kohden pitää kompuroida läikkyvä lasi kädessään tuhansien kissanristiäisten kautta.
Taiteilijan romahdus on taasen salamannopeaa toimintaa. Hänen kynänsä tylsyy hetkessä ja kannel vaikenee apatian hyökätessä voimallaan. Silloin koittaa ”bläck ängelin” hetki. Se kuiskuttaa korvaan itsesääliä ja toivottomuutta. Yrittää puhkaista ylipaisuneen taiteilijan egon pitkällä mustalla kynnellään ja viittoa tietä helvetin esikartanoille päin.
Vaan eipä vastoinkäymisiin paatunut ja pettymyksiin tottunut ”einonleino” ala hädän hetkellä jumalaa apuun huutamaan, saatikka sinunkauppoja paholaisen kanssa tekemään. Hän kävelee halkoliiterin taakse ja hakkaa kymmenen mottia halkoja pahaa mieltänsä pois. Sytyttää saunanuunin käsikirjoituksellaan, puhdistautuu henkisesti kotikonstein ja kääntää esiin uuden tyhjän sivun öljylampun hehkussa. Täytetyn korpin tuijottaessa tuvan seinällä paperin ylle kyyristynyttä hahmoa.
Sitä huomaa toisinaan jonkun Pelle Hermannin jorinoita kuunnellessaan, että on meitä moneen junaan lähtijöitä, mutta junia valitettavasti yksi liian vähän. Silti joudumme samalla asemalla seisomaan ja odottamaan. Toinen on hetivalmis mustan hiilivaunun kyytiin, toinen miettii tulisiko se Jeesus vihdoin seuraavalla kuulutuksella. Mutta mikä on toiselle turhake, voi olla toiselle henki ja veri. Ei pidä käydä kiistämään, vaikka tietää itse olevansa oikeammassa.
– Markku Koskinen
