Jyväskyläläinen kuvataiteilija Samuli Heimonen, 43, valittiin vuoden nuoreksi taitelijaksi vuonna 2008. Heimosen mukaan taideteos on onnistunut, kun katsoja kokee sen niin turvalliseksi ja kiiinnostavaksi, että hän haluaa katsoa ja jättäytyä teoksen vietäväksi. Taide on Heimosen mukaan kommunikointia teoksen ja katsojan välillä. Teoksen arvo mitataan sillä, haluavatko katsojat kommunikoida teoksen kanssa. Kuvassa Heimosen takana häämöttää keskeneräinen, mutta jo nyt vaikuttava susityö.
Samuli Heimonen maalaa Petäjäveden kirkon lehterikaiteisiin kerroksen tätä aikaa
Petäjäveden kirkon lehterikaiteet saavat ensi vuoden alkupuolella pintaansa kolme kookasta maalausta. Noin kymmenen metriä leveät ja 70 senttimetriä korkeat teokset syntyvät taidemaalari Samuli Heimosen työhuoneella Jyväskylässä.
Aiemmin Samuli Heimonen ei ole kirkkomaalauksia tehnyt.
– Tehtävä laittaa hyvin nöyräksi. Suhtaudun siihen suurella kunnioituksella. Koen, että monet asiat, joita olen tehnyt urallani, ovat ehkä valmistelleet minua kohtaamaan tämän tilanteen. Koen tämän niin isona juttuna.
Arkkitehtuuriin mukautetut maalaukset
Heimonen sai tiedon tehtävästä jo kesällä 2016. Yhteydenotto tuli arkkitehti Markku Mykkäseltä, jonka esittelemiin suunnitelmiin taiteilija sai vapaasti mukauttaa teoksensa.
– Kokonaisuus on ajateltu todella tiukasti suhteessa kirkon arkkitehtuurin. Siinä on asioita, jotka ajatuksen tasolla ikään kuin jatkavat arkkitehtuuria ja ponnistavat sieltä. Kuvat tavallaan jatkuvat rajojensa ulkopuolella.
Kirkkosymboliikkaa persoonan kautta
Maalausten tarkempia aiheita taiteilija ei vielä tässä vaiheessa paljasta. Osa teoskokonaisuudesta saattaa ehtiä lehterikaiteisiin ja seurakuntalaisten nähtäväksi jo avoimien ovien päiväksi 10.2. Kaikki kolme työtä ovat esillä viimeistään huhtikuussa, jolloin kirkko vihitään virallisesti käyttöön.
”Luonnosta ponnistavissa” maalauksissa tulee toistumaan taitelijan aiemmasta tuotannosta tuttuja teemoja.
– Petäjäveden kirkkoon tulevat teokset linkittyvät suoraan siihen, mitä minä olen tehnyt aikaisemmin. Taiteessani on jo valmiiksi sellaisia piirteitä ja kuvaustapoja, että ne voisivat sopia esimerkiksi kirkkoon. Siksikin kirkkomaalausten tekeminen tuntuu luontevalta.
– Kirkkomaalaukseni sisältävät kyllä kirkollista ja uskonnollista symboliikkaa, mutta en tee niitä vakiintuneiden uskonnollisten kuvaustapojen puitteissa.
– Minun tehtäväni on ollut miettiä, mikä on se asia, minkä minä itse voin kirkkoon tuoda. Sen pitää olla rehellistä ja aitoa. Tässä projektissa kuvaustapa tulee minun taiteestani, mutta sisältö ja teoksen ydin tulee ympäröivästä tilasta ja tarkoituksesta.
Teoksia tästä ajasta
Tavoitteena Samuli Heimosella on tehdä Petäjäveden kirkkoon kolme teosta, jotka vaikuttavat, kantavat merkityksiä ja houkuttavat vuoropuheluun.
– Pyrin siihen, että maalaukset vaikuttavat, liikuttavat syvyyssuunnassa ja avaavat ehkä ikkunan jonnekin. Olen aina ajatellut, että taideteokset ovat enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
– Haluan myös, että nämä kuvat ja taideteokset ovat ennen kaikkea kiinni tässä ajassa. Tein päätöksen, etten kuvita valmiita tarinoita raamatusta, vaan että maalaukseni ovat paljon, paljon yleisempiä. Tuo ajatus antoi selkänojan ja turvan operoida, että niinhän sen on oltavakin.
– Kirkkoon maalaamieni teosten täytyy olla tästä ajasta, jotta ne olisivat osa kirkon aikajanaa. Petäjäveden kirkkoonhan on tehty taidetta eri aikoina, esimerkkeinä ikkunoiden ja saarnastuolin maalaukset. Ne edustavat aina eri tapaa katsoa tarinoita ja uskonnollisuutta ilmiönä, ja kaikkea sitä mitä siihen liittyy. Nämä minun työni tulevat siihen jatkoksi.
”Dramaattisia, mutta lempeitä”
Heimonen on esitellyt luonnokset kaikista kolmesta maalauksesta Petäjäveden kirkkovaltuustolle Keskusteluakin herättäneet luonnokset tulivat hyväksytyksi. Valmiissa töissä tulee olemaan ainakin yksi iso meri, ihmisiä, yhteisöjä luontoa ja jossain määrin myös eläimiä.
– Näen, että työt ovat dramaattisia, mutta myös lempeitä. Niissä on hyvin yleisinhimillisiä suuntia. Teoksia voi katsoa kirkollisessa kontekstissa, ja löytää ne kiinnekohdat siihen. Toisaalta myös ihminen, joka ei jaa sellaista maailmankatsomusta, pystyy katsomaan ja samaan yleisinhimillisen ajatuksen kokonaisuudesta.
Keskustelua ja mielipiteitä lehterikaiteiden maalaukset tulevat varmasti herättämään.
– Kirkko on herkkä paikka, jonka ihmiset kokevat vahvasti omakseen. Kaikilla on selvä näkemys siitä, mikä on se sanoma tai mitä usko on. En voi millään kuvitella, että nämä työt pystyisivät täydellisesti sitä heijastelemaan.
– Toivon, että tämä välittää ihmisille sen, että tarkoitusperäni ovat hyvät. Luottakaa minun inteitioihini. Tarkoitus ei ole tulla repimään mitään kappaleiksi tai laittamaan mitään kyseenalaiseksi. Haluan rakentaa sen päälle, mitä siellä jo on. – HM
