Armas Raitasen käsissä syntyy vaikka tuohitorvi. – Teen sellaisia koreja kun minulta tilataan. Tämä on pulloille, nyt jo yli 90-vuotias Armas Raitanen esitteli vuoden 2014 Petäjäveden Joulu -lehdessä, jonka Petäjävesi-lehti tuolloin toimitti. Raitanen on tehnyt satoja pärekoreja. – Puukkotyötä päreiden kiskomisessa on paljon. Ja oikea paksuus on hyppysissä. Raitasen mukaan myös puupyttyihin käytettävä lauta on tehtävä hitaasti kasvaneesta puusta, pyttyihin käytetään kuusta. Raitanen asuu nyt Petäjäkodissa.
Juttu mainoksen jälkeen
Petäjäveden Joulu 2014: Pärekoppia eläkepäivien ratoksi
Armas Raitasen käsissä on syntynyt satoja, ellei tuhansiakin, pärekoreja. Lisäksi mies taitaa puisten taikinapyttyjen ja saavien sekä tuohitöiden teon. – Isä teki aikoinaan pärekoreja, opettelin taidon jo poikasena, Raitanen kertoo.
– Olin 40 vuotta timpurina rakennuksilla, silloin muu jäi vähemmälle. Mutta kun jäin varhaiseläkkeelle vuonna 1987, tuli päre- ja tuohitöistä päätoimi minulle.
Koreihin käytettävät päreet Raitanen kiskoo itse. Sopivan puun löytämiseen oppi on tullut isältä. – Pärekopat tehdään männystä. Puun on oltava hitaasti kasvanutta; nopeasti kasvaneesta puusta ei tule kunnon päreitä. Isä neuvoi, että tasalatvamänty, karulla maalla, on hitaasti kasvanut. Pohjoisessa melkein puu kuin puu on päreiksi sopivaa, mutta täällä on paljon liian nopeasti kasvaneita mäntyjä, Raitanen selvittää.
– Lisäksi puun on oltava suora. Väärä puu ei kiskoonnu, vaikka olisi hitaastikin kasvanut. Ja mieluiten oksatonta puun pitäisi myös olla.
Sienikori väliseinällä
Raitanen tekee päreitä männyn tyvitukeista. – Kerran laskin, että talven aikana menee päreiksi viisi tyvitukkia. Ja yhdestä tyvitukista sain 64 koria. Eri tukeista tulee toki eri määrä pärettä. Ja koritkin ovat erikokoisia – toiset pieniä ja toiset isoja, joissakin on jopa kansi. Kaikenlaisia on tullut tehtyä: pulloille sopivia koreja osastoineen ja sienikoreja, joissa on väliseinä, että saa poimia eri sienilajit erilleen.
Mutta vaikeaa erilaisten korien tekeminen ei Raitasen mukaan ole.
– Pidin pärekopantekokurssia ja siellä yksi kaveri sanoi, että tuon ulokkeen ja sangan tekeminen on vaikeinta, mutta en minä sitä hankalana pidä.
Tuohiruusu Sortavalasta
Tuohitöiden teon Armas Raitanen on myös oppinut isältään ja papaltaan – ja opetellut itse lisää vuosien varrella. Hän on tehnyt niin virsuja ja kontteja kuin tuohitorvia ja hattujakin. Taipuu tuohi miehen kädessä ruusuksikin – eikä muuten kuihdu.
– Tuohiruusun malli on Sortavalasta. Olin tekemässä remonttia talossa, jonka isäntäpari oli Sortavalasta kotoisin. He toivat kotiseudullaan käydessään tuollaisen ruusun. Purin sen ja katsoin, miten se on tehty, Raitanen kertoo.
– Nyt tuohitöiden teko on jäänyt vähän vähemmälle, kun enää ei tahdo saada tuohta. Tuohi pitää ottaa puusta keväällä, silloin kun mahla juoksee ja lehti on hiirenkorvalla.
– Metsäpomot ovat minulle neuvoneet, missä heillä on koivuleimikoita ja minä olen käynyt kiskomassa tuohta ennen metsäkoneen tuloa. Koneella kaadetusta puusta tuohta ei saa, kone kun rikkoo sen, Raitanen sanoo.
– Keväällä, kun sain tuohta, tein tuokkosia myyntiin Heinähattuun ja niitä meni ainakin 50.
Puupytyt vaativat voimaa
Puupyttyjen teon Raitanen oppi veistokurssilla kohta sodan jälkeen. – Niitä isä ei tehnyt, Raitanen toteaa.Hän on tehnyt kuusilaudasta niin taikinapyttyjä ja saaveja kuin pienempiäkin kippoja. – Ja ihmiset tuovat minulle korjattavaksi pyttyjä. Kerrankin tuotiin auton takakontissa viiden pytyn laudat ihan hajallaan. Mutta kyllä sekin palapeli tuli koottua ja pytyt tulivat kasaan, Raitanen hymyilee.
– Kerran taas sain korjattavakseni vanhan kampikäyttöisen pesukoneen, jossa kammesta pyöritettäessä puisessa pytyssä pyörii propelli, joka sekoittaa pyykkiä ja saippuavettä. Pytty oli hajalla, ihan yksin laudoin, ja sekin piti entisöidä. Eli kaikenlaista sitä on ollut.
Puupyttyjen tekeminen on Raitasen mukaan työläämpää kuin pärekorien tai tuohitöiden. – Se vaatii voimia, varsinkin ison saavin tekeminen. Ei niitä kauaa yhtä kyytiä pysty tekemään, Raitanen toteaa.
– Mutta en minä näitä hankkeen kannalta tee, vaan ajankuluksi. Jotain täytyy tehdä, muuten aika ei kulu. Ja kun kädet vielä toimii, pystyy tekemään. – TL
