Ensimmäisenä kunnanjohtajana vuonna 1972 aloittanut Tarmo Tiihonen seuraa Petäjävesi-lehdestä paikkakunnan asioita edelleen. Hän on huolissaan yritysneuvonnan puutteesta Petäjävedellä. Käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen muuttaminen Jyväskylään oli myös katastrofi, josta ei Tiihosen mielestä pidetty tarpeeksi meteliä. Oman kunnan lukion hän näkee kruununjalokivenä ja iloitsee myös uudesta Palavalahden yrityspuistosta. Petäjävesi on täynnä vireää elämää ja täällä vahvuutena on ihmisten, tapahtumien ja puolueiden monipuolinen kirjo. Artikkeli on Petäjäveden kunta 150 vuotta -juhlalehdestä, joka ilmestyi kesäkuussa 2018.
Petäjäveden vahvuus on ollut hyvä yhteistyö ja monipuolisuus
Tarmo Tiihonen, 80, valittiin Petäjäveden ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi vuonna 1972, jolloin kunta siirtyi kunnanjohtajajärjestelmään. – Aikaisemmin luottamustoiminen kunnanhallituksen puheenjohtaja hoiti kunnansihteerin kanssa kunnan hallintoa ja operatiivista johtamista. Yhteiskunnallinen trendi tuolloin oli, ettei pelkästään luottamustoimisesti voida hoitaa yhä monipuolisemmiksi ja vaativammiksi muodostuneita tehtäviä, vaan niitä hoitamaan pitää saada päätoiminen virkamies. Kunnansihteeri jäi edelleen hoitamaan varsinaista hallintoa, Tiihonen kertoo.
Aluksi keskityttiinkin kunnanjohtajuuteen, mutta myöhemmin palattiin nykysysteemiin, jossa kuntaa periaatteessa yhdessä luotsaavat kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja. – Jotkut kunnanjohtajat kokivat sen silloin kolauksena, mutta minusta se on ihan hyvä systeemi, Tiihonen arvioi.
”Saa tehdä työtä nyrkit savessa”
Tiihonen tuli Petäjävedelle maakunnallisista hommista ja oli työskennellyt kolme vuotta Keski-Suomen Seutukaavaliiton seutukaavasihteerinä. Sitä ennen hän oli hankkinut kokemusta kunnansihteerin virkojen hoitamisesta Sumiaisten ja Lopen kunnissa, toimistosihteerin virasta Mäntyharjulla sekä harjoittelujaksoista Juvalla ja Mikkelin maalaiskunnassa, ennen opiskeluaan yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa.
Seutukaavaliitossa työ oli kuitenkin vain paperityötä ja Tiihosen teki mieli uudestaan kuntapuolelle. – Siellä on sitä oikeaa elämää ja saa tehdä töitä nyrkit savessa.
– Petäjävesi oli ja on vieläkin hyvin agraarinen kunta, maalaispitäjä, ja tänne oli helppo tulla. Ei ollut luottamushenkilöiden kanssa ristiriitoja, täällä oli laaja kirjo eri puolueita ja täällä ovat aina saaneet kaikki kukat kukkia. Asioiden käsittely ja päätöksenteko oli monimuotoista. Samoin yhdistyksiä on ollut paljon ja Petäjävesi on ollut oikein järjestöjen luvattu maa.
Tiihosen 28 kunnanjohtajavuoden aikana Petäjävesi kehittyi huimaa vauhtia. – Ei Petäjävesi ole mikään erillinen saareke, samoja asioita täällä tehtiin kuin muuallakin.
– Palvelutaso oli 70-luvulla kohtalaisen hyvä ja sitä parannettiin koko ajan. Terveysaseman avohuoltotilat ja vuodeosasto valmistuivat vuosina 1998 ja 1999. Terveydenhuoltoa hallinnoi Palokan kansanterveystyön kuntayhtymä, johon kuuluivat Jyväskylän maalaiskunta, Uurainen Toivakka ja Petäjävesi. Kuntayhtymän toiminta oli tasapuolista ja hyvin hallinnoitua. Erityisesti johtava ylilääkäri Reijo Räsänen huolehti siitä, että Petäjävedenkin lääkärien virat olivat aina täytettyjä ja kustannukset perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon suhteen pysyivät kurissa ja kohtuullisina, Tiihonen kertoo.
Asumisen ja pienteollisuuden kehittämistä
– Kunnassa havaittiin, että vuokra-asuntokanta on olematon ja sen vuoksi asiaan ryhdyttiin kiinnittämään huomiota. Monet nuoret perheet olisivat asettuneet kuntaan, jos heille olisi ollut tarjota kelvollisia perheasuntoja, Tiihonen muistelee. – Omistusasuntojen ja vuokra-asuntojen tuottamisen suhteeseen on jatkossakin syytä kiinnittää huomiota, koska se helposti vaikuttaa kunnan asukasluvun kehittymiseen negatiivisella tai positiivisella tavalla. Kunnassa on käsittääkseni tällä hetkellä suhteellisen hyvä vuokra-asuntokanta.
1970-luvulla rakennettiin myös Petäjäveden Toimintakeskus. – Vihkiäisiä vietettiin elokuussa 1977 maaherra Kauko Sipposen ja opetusministeri Kalevi Kivistön läsnä ollessa.
1980- ja 1990 -luvuillla kunta alkoi todenteolla tukemaan pienteollisuutta ja Petäjävedelle luotiin kokonainen pienteollisuusalue, nykyinen Kirkonkylän teollisuusalue. Kunta rakensi kymmenen teollisuushallia ja alueella oli ennestään vain yksi halli. Samaisissa halleissa on edelleen yritystoimintaa.
– Yrittäjät lunastivat hallin itselleen yleensä kymmenen vuoden maksuajalla ja maksoivat yleisen käyvän koron alhaisempaa korkoa lunastamattomasta hallin hinnasta. Valtio tuki hallien rakentamistoimintaa avustuksin ja tuki maksettiin kuntien kautta yrittäjien hallien lunastushinnan lyhennykseksi, Tiihonen selvittää.
– Monilla yrittäjillä oli ideoita, mutta ei varaa rakentaa seiniä. Tässä tuli yhteiskunta avuksi. Monet kunnat Petäjäveden tavoin edistivät yritystoiminnan mahdollisuuksia ja onnistuivat siinä. Voidaan sanoa, että Petäjävedellä oli myöskin onnea siinä, että ne yrittäjät, joiden hallihanketta kunta edisti, ovat menestyneet ja vain yhden hallin lunastus jäi toteutumatta.
Yritysneuvonnalla onkin Tiihosen mukaan ollut suuri merkitys Petäjäveden elinkeinotoiminnassa sen nykyisen tason ja merkityksen saavuttamisessa. – Valitettavasti viime vuosina tämä toiminta on hiipunut, jolla jatkuessaan on negatiivisia vaikutuksia erityisesti uuden yritystoiminnan syntyyn. Kunnassa olevien työpaikkojen omavaraisuus on tällä hetkellä Keski-Suomen alhaisimpia, joten tilanne on vakava tässä suhteessa. Onneksi Jyväskylän läheisyys luo mahdollisuuksia käyttää kaupungin työpaikkoja ja asua Petäjävedellä luonnonläheisissä olosuhteissa ja ehkä hiukan edullisemmin kuin kaupunkimaisissa olosuhteissa, Tiihonen toteaa.
– Ilahduttavaa on havaita, että uutta Palvalahden yrityspuistoa on ryhdytty rakentamaan. Sen sijainti on erinomainen.
Oppilaitoksesta olisi pitänyt taistella
Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos on toiminut Petäjävedellä vuodesta 1908, aluksi kiertävänä ja vuodesta 1925 pysyvänä oppilaitoksena. Koulun nimi vaihtui vuonna 1987 Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseksi ja 2005 oppilaitos siirtyi Jyväskylän koulutuskuntayhtymälle koulutustehtävän osalta ja hallinnollisesti kokonaan 2015.
– Kunnalle jäi käsiin 4 000 neliötä käyttökelpoista koulutustilaa, jolle toistaiseksi ei ole löydetty tarkoituksenmukaista käyttöä. Kunnalla oli tarkoituksena muodostaa lukiosta ja käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta yhteinen oppilaitos ja kampus, jolla olisi mahdollisuus säilyttää elinkelpoinen toisen asteen oppilaitos paikkakunnalla. Näin ei käynyt ja se on erittäin valitettavaa, Tiihonen harmittelee.
– Käsitykseni mukaan oppilaitoksen pysymisestä paikkakunnalla olisi ollut hyviä mahdollisuuksia, jos koulusta olisi ”taisteltu”. Kunta sijoitti oppilaitoksen laajentamiseen neljän rakennusvaiheen aikana merkittävän määrän verovaroja ja lainapääomaa, josta jo tähän mennessä on syntynyt huomattavia menetyksiä ja kustannuksia vuokratulojen menetysten ja kunnossapitokustannusten osalta.
Osakemyynnillä saatiin koulut kuntoon
1990-luvulla iski lama joka paikkaan, mutta Tiihosen mukaan Petäjäveden kuntaan sillä ei ollut hirveästi vaikutusta.
– Taloudenpito on ollut aina tiukkaa, mutta aina selvittiin. Mietittiin koulukeskushankkeen ja Kintauden uuden koulun rahoitusmahdollisuuksia. Silloin tuli yhtenä mahdollisuutena esiin Keski-Suomen Valo Oy:n osakkeiden myyminen ja osan rahoista sijoittaminen koulukeskusinvestointeihin.
Petäjäveden kunnan omistamat Keski-Suomen Valon osakkeet, 8 904 kappaletta eli 5,62 prosenttia koko osakekannasta, myytiin vuonna 2000 Vattenfallille 62 miljoonan markan eli noin kymmenen miljoonaa euron kauppahintaan. – Myynti osui ilmeisesti ihanteelliseen ajankohtaan, jolloin kauppahinta nousi korkeaksi. Keski-Suomen Valon kannalta ajankohta oli myöskin sopiva, koska harvaanasutun maakunnan sähkönsiirtoverkossa oli suuria korjaustarpeita, jotka myöskin lisääntyivät useana vuonna sen vuoksi, että myrskytuhot muodostuivat sangen suuriksi. Verkostossa on edelleenkin paljon peruskorjaustarvetta sen vuoksi, että taajamissa pyritään ilmajohdot siirtämään maan alle, joka on välttämätöntä pitkällä tähtäimellä ja erittäin kallista, Tiihonen arvioi.
Silloinen päätös myydä osakkeet osoittautui viisaaksi liikkeeksi. – Oli paljon vanhoja ihmisiä, jotka vastustivat myyntiä, sillä he olivat olleet luomassa sitä. Ajateltiin, että se mitä oli rakennettu, myydään nyt vain pois, Tiihonen kuvailee. – Olin omalta osaltani edistämässä osakkeiden myyntiä ja oli iso ponne, jossa päättäjät ymmärsivät, että niillä rahoilla saadaan tehtyä investointeja ja koulut kuntoon, Tiihonen kertoo. – Oli myös hyvä, että toiminta saatiin isommille hartioille.
Sijoitetuilla rahoilla rakennettiin 2000-luvulla muun muassa Petäjäveden koulukeskus auditorioineen sekä Kintauden koulu laajennuksineen.
– Kirkonkylän koulurakennushanke käynnistyi auditorion rakennustöillä toukokuussa 1999 ja koko koulukeskushanke valmistui 2004, muistelee Tiihonen. – Osakerahoista saatu taloudellinen tuki on ollut käytössä näihin päiviin asti kunnan investointeihin.
Valon osakerahoja on Petäjäveden kunnalla sijoitettuna edelleen noin 4,5 miljoonaa euroa.
Itsenäisyyden merkitys
Tiihonen on henkeen ja vereen kunnan itsenäisyyden kannattaja edelleen. – Jos kuntaliitos syntyisi, se olisi hirmuinen menetys. Kunnan itsenäisyys on itseisarvo.
Tiihonen näkee, että jos hallituksen kaavailema maakuntahallinto tulee, kukaan ei tiedä miten siinä käy. – Ja jos vielä samat ihmiset päättävät hallituksessa, maakunnissa ja kunnissa, se on yliorganisointia.
– Nyt kuitenkin kunnissa pitäisi mahdollisimman paljon kehittää omaa aluetta ja pelata niillä korteilla mitä on. Siihen kuuluu panostaminen omaan elinkeino-osaamiseen ja työpaikkaomavaraisuuteen. Myös omasta palvelurakenteesta pitäisi pitää kiinni, mutta minkä sille aina mahtaa, jos kaikki menee suurempiin käsiin. Palvelutaso ei saisi kuitenkaan huonontua.
– Petäjäveden helmi, oikea kruununjalokivi, on lukio. Petäjävedellä on vahva vapaa-ajan, yritysten ja yhdistysten henki, ja aina tuntuu että tapahtuu. Sen huomaa paikallislehdestäkin.
Takkiin tarttunut
Kunnanjohtajan viran ohella Tiihonen toimi useiden vuosien ajan Jyväskylän ammattikoulutuskuntayhtymän hallituksessa, Keski-Suomen Valo Oy:n hallituksessa, Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen johtokunnassa, valtakunnallisen Suomen Käsi- ja taideteollisuusliiton hallituksessa, Keski-Suomen Liikunta ry:n hallituksessa ja lukuisissa muissa kuntakenttää lähellä olevissa yhteisöissä. Ansioistaan eri yhteisöissä Tiihonen on saanut sekä Sotainvalidien Veljesliiton että Käsi- ja taideteollisuusliiton kultaiset ansiomerkit. Tiihonen on ollut Leijona-järjestön jäsen 45 vuotta ja toiminut G-piirin piirikuvernöörinä vuosina 2002-2003.
Tiihonen muutti eläkepäivillä 2008 puolisonsa Lean kanssa takaisin Jyväskylään, jotta pojan perhe olisi lähempänä.
– Petäjävesi oli kyllä fiksu kunta asua, ei moittimista. Ja kyllä se on niin takkiin tarttunut, kun ei onneksi ole huonoja muistojakaan, Tiihonen sanoo.
Paikkakunnan kuulumisia Tiihonen seuraa edelleen Petäjävesi-lehdestä ja keskustelemalla kuntalaisten kanssa. Tiihonen käy täällä säännöllisesti Leijonien kokouksissa ja tuttavia tapaamassa. Lisäksi mökkeily, liikunta ja erityisesti hiihto ovat lähellä sydäntä.
Eläkepäiville ohjelmaa riittää myös kaksostyttöjen isovanhempina. Tänä keväänä perheessä on jännitetty heidän ylioppilaskirjoituksiaan. – SK
INFO: Keski-Suomen Valon osakemyynti
• Petäjävesi omisti Keski-Suomen Valon osakkeita 8 904 kappaletta eli 5,62 prosenttia koko osakekannasta. Petäjävesi oli yksi isoimpia omistajia, sillä oli kunnista seitsemänneksi eniten osakkeita. Yhtiön arvoksi arvioitiin noin 500-1000 miljoonaa markkaa
• Kunta myi vuoden 1999 päätöksellään osakkeensa 62 miljoonalla markalla (yli 10 miljoonaa euroa) Vattenfallille. Päätöksen takana olivat taloudelliset näkökulmat. Yhtiö ei maksanut osinkoa omistajilleen, eikä juuri tullut vastaan sähkön hinnassa.
• Vaikka osakkeista saatu summa oli muhkea, päätös oli Petäjävedellä henkisesti kova; Keski-Suomen Valo oli ollut maakunnallinen instituutio, jota myös petäjävetiset olivat olleet luomassa.
• Valon osakemyynnillä saaduilla rahoilla on kunnassa saatu paljon hyvää aikaan, niillä on muun muassa rakennettu Kirkonkylän koulukeskus ja Kintauden koulu. Rahoja on edelleen sijoitettuna noin 4,5 miljoonaa euroa.
