Nakkipiilo
Entisaikojen lapsilla nakkipiilo sijaitsi usein vaatekomeron perimmäisessä nurkassa. Olkikoreissa, joihin saattoi vetää peiton suojaksi, kun oltiin tehty tuhmia ja vitsoja taiteltiin pihakoivuista. Tänä päivänä kyseiset nakkipiilot ovat käyneet turhaksi, kun lasta ei saa kurittaa, eikä pahemmin puista oksia taitella.
Armeijassa nakki napsahti helposti, jos alokas yritti piiloutua toisten selkien taakse. Komento kävi helposti keittiön puolelle, jossa kuorimaveitsi ja liukas peruna hyppysissä tuli monelle turhankin tutuksi. Sotkun munkeista ei voinut kuin haaveilla, vaikka pitkästä marssista pääsi luistamaan pahaan vesirakkoon vedoten. Teatteri oli toisaalla, eikä perunan sisältä löytynyt hilloa.
Työelämän lusmuilijat ovat taitavampaa väkeä. Jos eteen sattuu niin sanotusti riskimpi homma tai pelko, ettei suoriudu annetusta tehtävästä, niin hyvä nakkipiilo on työpaikan vessa. Harvemmin sitä lopputiliä annetaan pöntöllä istumisesta ja löysästä vatsasta, tietää moni valepaskalla istuja tyhjä rulla kädessään.
Avioliitossaan epäonnistuneet äidit opastavat poikiaan, ettei koskaan kannata mennä naimisiin ja alkaa naisten kanssa vehtaamaan. Siitä ei hyvää seuraa. Heidän mielestään kannattaa pitää nakki visusti piilossa ja varmistaa hakaneulalla, ettei napsahda.
Henkinen nakkipiilo löytyy jokaiselta suomalaiselta. Laitetaan suu tiukasta suppuun ja mennään täysin mykäksi. Tälle lukolle onkin vaikeampi löytää avainta.
– Pitkäänpä jaksoit olla piilosilla, rouva toteaa miehelleen nakkikastiketta valmistaessaan. Kyllä nälkä porsaan nakkipiilosta esiin ajaa. – Pistätkö ketsuppia? Mies urahtaa ja siitä se hiljalleen henkinen nakkipiilo avautuu olkikorissa kasvaneella.
– Markku Koskinen
