Rujo Katras esiintyy perjantaina 26.10. ravintola Kanttarissa ja mukana on runsaasti uusiakin biisejä. Rujon Katraan keikalla Kanttarissa on nyt käytössä uusi PA-järjestelmä, joten perjantaina kuulostaa kaikki paremmalta kuin koskaan. – Efektejä ja lavatekniikkaakin on päivitetty, miehet hirnuvat. – Kanttari on pieni paikka meille, mutta siellä on älyttömän hyvä meininki, laulaja Joonas Rautiainen kehuu. Bassossa on Jari Rossi, rummuissa Jarkko Rossi sekä kitaristi Topi Lampinen.
Rujo Katras ja uudet biisit Kanttarissa perjantaina
Rujo Katras on viimeisen vuoden aikana pistänyt tosissaan tuulemaan: ensimmäinen levy on masteroitu ja lähes julkaisua vaille valmis. Alla on keikkabussi teippauksineen, ja siinä on kuulemma kaikki vermeet – ratti ja polkimetkin.
Nyt soittotreenit vedetään legendaariselle treenikämpällä IVO:lla, jossa on treenaillut myös Vintage Hot ja Päämiehet.
Keikkaa pukkaa kiihtyvään tahtiin ja nyt melkein joka toinen viikko pakataan kamppeet ja noustaan lauteille johonkin päin Keski-Suomea. Rujo Katras lämppäsi viime kesänä peräti Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta. – Vai lämmittelikö ne sittenkin meitä, basisti-taustalaulaja Jari Rossi veistää.
Joonas Rautiainen on kehittynyt laulajana yli 15 vuoden aikana: nyt on uudenlaista varmuutta olla, ja olla tunteellinenkin laulaja – vaikkei mitään itkijöitä tässä ollakaan. Erityisesti studiotyöskentely kehittää laulutekniikkaa.
Uusien biisien sanoja on nikkaroinut Joonaksen lisäksi petäjävetinen sanaseppo Markku Koskinen. Sävellykset ovat kitaristi Topi Lampisen ja Jari Rossin käsialaa, sovitukset tehdään bändin kanssa yhdessä.
Raju rakastelulaulu ja rankkoja aiheita
– Markulla on hämäriä ja hilpeitä tekstejä ja jänniä kielikuvia, sellainen maalaileva tyyli. Me muut sanotaan suoraan, Lampinen sanoo. Markku Koskinen on kirjoittanut muutamia biisejä, esimerkiksi kappaleen Vihanneskauppias.
– Minun vankini kertoo skitsofreniasta, Häpäisty oikeuden löytymisestä tai oikeastaan ihmisen oikeudesta, Rautiainen kertoo uudesta tuotannosta.
Huumoria ja kaksimielisyyttäkin löytyy, esimerkiksi Käskytä minua kertoo sorkkaraudasta – mutta on Rautiaisen mukaan se on kyllä raju rakastelulaulu.
Oikeasti kappaleiden rankat aiheet ovat läheltä, itse tai lähipiirissä koettuja. Niistä pitää laulaa, että ne saavat muodon. Niitä pitää tuoda esiin.
Mahtavinta on se, kun joku yleisöstä kertoo samaistuvansa tekstiin. – Ne kappaleet ovat myös parhaita, joita voi ymmärtää monella eri tapaa, Rautiainen sanoo.
– Soitetaan mitä sattuu tulemaan, Jarkko Rossi täsmentää. – Ei nämä mitään rakkauslauluja ole, vaikka on meillä niitäkin. Eikä me lähdetä mitään kikkailemaan, rummuissa yli 30 vuoden kokemuksella hääräilevä Jarkko Rossi lisää.
Rujolla Katraalla on protestimeininki, eikä musiikkia ole helppo lokeroida mihinkään. Kappaleet ovat hyvin monipuolisia, mikä on erityisesti keikoilla antoisaa. – Punk-vivahteista metallia tämä voisi olla, Lampinen miettii. – Rokkia, Rautiainen tietää.
Kaikki miehet ovat sekavia veljeksiä keskenään – siitä bändin karu nimikin. Nyt viisi vuotta bändin perustamisen jälkeen, haaveissa on saada levy ulos ja päästä jossain vaiheessa levy-yhtiön leipiin. Sitä kohti on tehty ja tehdään hiki hatussa töitä.
Ja hyvältä kuulostaa. – SK
