Petäjäveden ensimmäinen Sihinää Supralaaksossa -tiedekerho päättyi torstaina sateenkaaren väreihin. Huomenna alkaa uusi Herra Hys ja kummalliset aistit -kerho ja marraskuussa Kelvinin syysseikkailu. Molempiin voi ilmoittautua osoitteessa kidescience.com. Petäjävesi löytyy kohdasta Jyväskylän seutu.

 

Petäjäveden harrastustarjonta on laajentunut ilahduttavasti tänä syksynä lasten KideScience -tiedekerhoilla, joita ohjaa petäjävetinen Outi Vanhatalo. Syksyllä alkaa kaksi viiden kerran kokonaisuutta. Ensimmäisessä tutustutaan ihmisen aisteihin eri tavoin: tutkitaan muun muassa äänen värähtelyä, maistellaan, tuoksumaalataan ja välillä yritetään selviytyä pelkän tuntoaistin avulla. Toisessa ihmetellään erityisesti vettä ja tuulta: pohditaan muun muassa pintajännitystä ja kapillaari-ilmiötä.

– Lapsen kysymykset ja uteliaisuus luonnontieteellisiä ilmiöitä kohtaan houkutellaan kerhoissa esiin tarinoiden ja draaman kautta. Kide-tiedekerhossa jokainen lapsi saa kokea onnistumisen elämyksiä ratkaistessaan mieltä askarruttavia kysymyksiä, Vanhatalo kertoo.

Tiedekerho on suunnattu 3-10-vuotiaille lapsille. Alle kouluikäiset osallistuvat aikuisen seurassa ja kouluikäiset itsenäisesti. – Erityisiä vaatimuksia ei ole tiedekerhoon osallistumiseen, innostus ja halu uuden oppimiseen riittävät. Tiedekerhoon kannattaa tulla, jos tykkää tehdä itse ja on kiinnostunut tutkimaan ja ihmettelemään arkipäivän ilmiöitä.

Kerhot perustuvat Jenni Vartiaisen väitöstutkimukseen Helsingin yliopistolla lasten varhaisesta tiedekasvatuksesta. Kerhossa painotetaan tutkimisen taitojen oppimista, joista on hyötyä elämässä yleensä. Lähestymistapa on lasten ikätason mukainen, hyvin käytännönläheinen ja leikillinen. – Kaikki tutkittavat ilmiöt liittyvät kehystarinaan, joka kuljettaa tutkijoita uusien tutkimusongelmien pariin. Kerhossa lapsi oppii havainnoimaan, katsomaan asioita eri näkökulmista, perustamaan mielipiteensä olemassa oleviin asioihin ja keskustelemaan. Lapsi saa itse tehdä, kokeilla ja tutkia. Keskustelemme, ihmettelemme ja riemastumme yhdessä erilaisten ilmiöiden äärellä.

– Itse olen päätynyt ohjaajaksi sattumien kautta. Olen koulutukseltani äidinkielen opettaja ja ehkä hieman yllättävää itsellenikin on ollut, että tiedekerhossa opitaan paljon samanlaisia asioita kuin äidinkielen tunnilla. Onhan kriittisen ajattelun perusta se, että osaa objektiivisesti tarkastella asiaa eri puolilta ja sen jälkeen luoda perustellun johtopäätöksen, johon oma mielipide perustuu.

– Lapsille parasta antia on uusien elämyksien saaminen ja silminnähtävä onnistumisen riemu. Minä ilahdun siitä, että muutaman kerhokerran jälkeen lapsi oma-aloitteisesti alkaa sanoittamaan havaintojaan tai että hän ilahtuu sekä omasta että kaverin puolesta, kun koeputkeen onnistutaan rakentamaan sateenkaari tai kun lapsi on pakahtua innostuksesta jonkun reaktion nähdessään. – SK

 

Share This