Tahkoa väännetty
On sitä tullut väännettyä tahkoa muuallakin kuin Hyvinkäällä. Porin satamassa painittiin aikoinaan satamajätkien kanssa pimeätä pulloa kärttäessämme. Siinä reissussa ei tullut leuka kipeäksi pelkästä tinkaamisesta. Aamu, kun valkeni heräsi keskisuomen poika etuhammasta köyhempänä. Onneksi puudutusainetta oli jäljellä omasta takaa.
Kirjailija Hannu Salaman kanssa istuttiin puistonpenkillä ja siinä sitä juttua riitti aamuyölle asti, paperisen pussin pitäessä sisällään lasista aarretta. Tanssittiin hieman porilaisten tapaan, vaikka ei ollut juhannus. Yksi eteen ja kaksi taakse. Kirjoitimme yhdessä runon siihen ruskean pussin kylkeen, sulloimme sen tyhjentyneeseen pulloon ja heitimme aaltojen vietäväksi.
Helsingin Itäkeskuksen ghetossa asui kulttuuririkasta porukkaa. Yhdellä naapurilla oli pitkä punainen turbaani päässä. Herra, kun lähti jaloittelemaan vilahti punaista ikkunassa, vaikka asuttiin kakkosessa. Erään illan jälkeen huomasin laulavan talonmiehen Sepi Kumpulaisen majoittuneen yöksi asuntoomme. Lähtiessään ehdotin, että vie roskat samalla mennessään, mutta ei vienyt kuin itsensä. Portaikosta kuului vai dippai dai dappai dai.
Itäkeskuksen lähiöbaarissa piti majaa yksi Pentti Saarikosken entinen muusa. Hänelle, kun tarjosi helmeilevän alkoi juttu luistamaan ja kädet viuhtoa sinne sun tänne. Hänen karvaisista kainaloistaan olisi ollut kateellinen jopa DDR:n naisuintijoukkue.
Heinittyneen kotipihan tahkon luona on aikaa teroitella muistin sopukoita. Tahkon, jonka äärellä ensimmäiset verivalat elämän kanssa tuli tehtyä. Sittemmin on valuteltu sydänverta ja vaihdeltu hansaplastia useampaan kertaan. Aina on haavat arpeutuneet ja parkkiintuneet. Nahkaan on jääneet muistoiksi elämisen merkit satamajätkien tatuoitujen käsivarsien tapaan, kertomaan ja muistuttamaan täysillä elämisestä.
Paljon on asioita joihin ei muisti kanna ja asioita joita ei edes kannata muistella. Suurinta osaa muistoista kuitenkin kannattaa vaalia ja jakaa eteenpäin. Väännellä jatkossakin tahkoa muuallakin kuin Hyvinkäällä. Lähetellä pullopostia merten ääriltä.
– Markku Koskinen
