Kiitollisuutta, iloa ja dramatiikkaa

Kansallisen veteraanipäivän juhla Petäjävedellä perjantaina oli kiitollisuuden ja ilon juhla. Henkeä nostivat veteraanit, pikkulotta ja leski, jotka olivat päässeet juhlaan; tunnuksen omaavista mukana olivat Oiva Savolainen, Aarne Soanjärvi, Veikko Piensuo, Eino Björkman, Liisa Rohula ja Maikki Jurvanen. Petäjävedellä on kaikkiaan 12 tunnuksen omaavaa sotaveteraania, ja lisäksi Petäjäveden Sotaveteraanien toiminnassa on mukana puolisoja, leskiä, lottia ja pikkulottia. Petäjäveden sotaveteraaneista peräti kahdeksan asuu vielä kotona, vaikka iäkkäitä ovatkin. Osa veteraaneista oli tullut juhlaan jopa omalla autolla.

Juhlan aluksi seppeleenlaskussa muistomerkeillä olivat mukava veteraanit Aarne Soanjärvi ja Oiva Savolainen yhdessä kunnanjohtaja Eero Vainion ja vt. kirkkoherra Ilkka Pihlajamäen kanssa. Karjalaan jääneiden muistomerkille seppeleen laskivat Ilpo Kukkonen ja Aura Ruoranen. Vartiossa seisoivat Tapio Kaura-aho ja Timo Taipale. Lippuvartiossa oli Jarmo Kauppinen sekä 2A-luokan oppilaat Venla Piispanen ja Jimi Hokkanen.

Seurakuntakodilla juhlaan kuului ruokailu, kahvit ja puheet sekä Kirkonkylän koulun, luokan¬opettaja Hanna-Maria Jylhän luotsaaman 2A-luokan oppilaiden upeat tanhuesitykset sekä kertakaikkisen upea Veteraanin iltahuuto -lauluesitys.

Draamalta ei vältytty, sillä ruokailun yhteydessä yksi sotaveteraaneista sai sai­raskohtauksen, Mervi Äs­sämäki elvytti ja paikalle kutsuttiin ambulanssi. Petäjäveden Sotaveteraa­nien puheenjohtaja Yrjö Vakkilainen toteaa, että onkin tärkeää että vete­raanitilaisuuksissa on aina myös terveydenhoidon ammattilaisia mukana.

 

20 000 euroa kotipalveluihin

Petäjäveden veteraanit ovat olleet nyt sitkeitä ja myös kotona asumiseen on periaatteessa hyvin tarjolla apua. – Kunta saa vuosittain valtiolta noin 20.000 euroa, joka on tarkoitettu suoraan sotaveteraanien kotona selviämiseen ja palvelui­hin. Lisäksi yhdistys jakaa omaa rahaa veteraaneille palvelurahana, Vakkilai­nen kertoo.

Usein veteraanit eivät itse pyydä mitään, mutta nyt tarpeita on selvitetty ja koteihin saatavia palveluja saadaan jatkossa lisää. Vakkilainen kiittelee, että kunta suhtautuu sota­veteraanien palveluiden lisäämiseen myönteisesti. Yhdistys tukee myös les­kiä esimerkiksi tukemalla virkistystoimintaa.

Vakkilainen näkee, että usean vuosikymme­nen aikana suomalaisten asenteen sotaveteraaneja kohtaan ovat muuttuneet huomattavasti parempaan, kun aiemmin saattoi olla vähättelyä ja jopa pilkkaa. Vakkilainen on luotsannut yhdistystä 11 vuotta, ja jo siinä ajassa asennemuutos on ollut nähtävillä. – Ve­teraanijuhlien merkitys on heille suuri, sillä he kokevat, että nyt heitä ar­vostetaan ja vanhat huonot ajat unohtuvat, Vakkilai­nen toteaa. Monikaan ei myöskään jaksaisi lähteä kauemmaksi juhliin, niin on hyvä, että niitä järjes­tetään täällä Petäjävedellä.

Kunnanjohtaja Eero Vainio totesi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen sisälli­sodasta, mutta vaikka kan­sa soti toisiaan vastaan, niin kaikki puolustivat samalla puolella itsenäistä Suomea. Vuodesta 1987 asti vietetyn kansallisen veteraanipäivän teemana onkin Yhdessä eteenpäin. Vainio sanoi, että meillä on paljosta kiittäminen sotaveteraaneja: se, että ambulanssi tulee näin nopeasti paikalle, että meillä on näin hieno yh­teiskunta. Ei meillä näitä olisi, jos silloinen nuori sukupolvi ei olisi tehnyt niitä uhrauksia. – Vaikka päivän teema on raskas, niin ennen kaikkea tämä on kiitollisuuden päivä.

Myös vs. kirkkoherra Ilkka Pihlajamäki pai­notti hartaudessaan iloa ja kiitollisuutta. Niitä voi tuntea monista asioista. Pihlajamäki luki edes­menneen sotaveraanin muisteluksen, jossa kes­kellä järkyttävää sotako­kemusta hän oli ajatellut: kiitos elämälle. – Olen huomannut, että aina pit­kään eläneiden puheissa vilahtelee kiitollinen mie­li. Vaikka elämässä olisi ollut kaikenlaista, niin silti tässä sitä ollaan ja on aika kiitoksen. Pihlajamäki muistutti, että meidät on luotu palvelemaan yhteis­tä; meidän pitäisi ajatella, rakastaa ja palvella toisia ihmisiä.

 

Ei vaihtoehtoja

Juhla toteutettiin vete­raanien omien toiveiden mukaan ja kunnan pal­veluassistentti Hanna Toivonen vastasi pitkälti järjestelyistä ja juonsi juh­lan yhdessä poikansa Ilari Toivosen kanssa. Ilari luki veteraaneille myös lasten itse Suomi100 -juhlaan kirjoittaman Minun Suo­meni -runon.

Lopuksi paljastettiin pieni muistolaatta viime syksynä istutetun muisto­tammen oheen. Taimi on sotaveteraani Oiva Savo­laisen tontilta, ja hänen ajatuksestaan se istutet­tiin Pappilan pihamaalle 100-vuotiaan Suomen kunniaksi Sotaveteraa­niliiton 60-vuotispäivä­nä. Sotaveteraani Aarne Soanjärvi totesi, että jos tammi kasvaa ja menestyy hyvin, se voisi olla samalla sotaveteraanien muisto­merkki Petäjävedellä.

– Onhan se jonkinlaista arvonantoa, kun koko kan­sa liputtaa, Aarne Soan­järvi toteaa. – Aika paljon näissä juhlissa on kuiten­kin ylisanoja. Ei se ollut sen kummempaa, mentiin kun ei ollut vaihtoehtoja. Sankareita löytyy jokai­sesta sukupolvesta, Soan­järvi sanoo.

 

 

Teksti ja kuvat: Suvi Kallioinen