Kärpänen
Ihminen on utelias nisäkäs. Hän on aina halunnut olla kärpäsenä katossa tai painaa korvansa naapurin seinään kiinni. Kyttääminen on taitolaji, mutta siitä kiinnijääminen jotensakin maailman nolointa. Punaposkinen selittelijä ei tiedä mihin suuntaan lähtisi lentelemään jäädessään kiinni verhojen heilutuksestaan. – Kenenkäs poikia sitä täällä? kysytään rikossarjoissakin ja donitsi tipahtaa palkatulta etsivältä lattialle.
Tällä hetkellä meillä kaikilla on oivat välineet, joilla tyydyttää uteliaisuuden nälkäämme. Surraavia kärpäsiä löytyy joka katonrajasta tai ovenpielestä. Yksikään liike tai äännähdys ei jää nykyaikana taltioimatta. Toki valvontakameroista on hyötyä. Pakeneva anastaja saadaan kiinni kameroita seuraamalla ja parkkeemalla poliisiauto valmiiksi seuraavaan kadunkulmaan, kärpäslätkä käteen ja kiinni on.
Nykyään ei voi päästää paukkuakaan etteikö siitä jäisi jälki. Tai ainahan paukusta on saattanut jälki jäädä, mutta nyt se ainakin on yleisesti kaikkien kuultavissa, jopa nähtävissä. Se selän takana hihittelevä ja toista osoitteleva metaanintuottaja jää kyllä nykyvehkeillä kiinni. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa jopa reaaliaikaiseen kokojulkaisuun, mieltymyksistä riippuen. Sosiaalisen median varastopaikalle on kerättynä kaikki kärpästen tuottama materiaali. On siellä paljon asiaakin, mutta on sinne kipattu muutama kuormallinen sitä itseäänkin, josta kärpäset ovat aina niin tykänneet.
– Markku Koskinen
