Vapaa-aikatoimenjohtaja Tapani Nislin: “Jokaisella on yksinään vähän heikot voimavarat”

 

Tapani Nislin on syntyjään kotoisin Petäjävedeltä, kävi täällä koulut ja lukion, jonka jälkeen lähti Pajulahden urheiluopistoon ja loppututkinnon nuori mies sai plakkariinsa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä. Ensimmäiset oman alan pestit olivat Jyväskylän kaupungilla ja Laukaassa.

Petäjävedelle Nislin valittiin kunnan liikunnanohjaajaksi vuonna 1982 edeltäjänsä Timo Aallon lähtiessä muualle töihin. Seuraavana vuonna Tapani muutti vaimonsa Tuija Nislinin kanssa paikkakunnalle ja perheen ensimmäinen lapsi syntyi.

Kun Nislin aloitti Petäjävedellä vuonna 1982, työnkuvaan kuului liikuntapaikkojen ylläpitoa sekä liikuntakerhojen, tenniskoulujen, uintikoulujen ja muiden ohjaamista. Kunnan kulttuuripuolta taas luotsasivat lähinnä harjoittelijat ja pätkätyöntekijät, eikä vakinaista henkilöstöä siihen ollut. Nuorisosihteeri vastasi kuitenkin vielä silloin kunnan nuorisotyöstä.

– Työnkuva oli yhtä monipuolinen kuin nyt, pienessä kunnassa on saanut tehdä kaikkea ja tietysti kun on pienet resurssitkin.

Kun muutkin tahot alkoivat enemmän järjestää liikuntatoimintaa, kunta pystyi panostamaan muuhunkin. Nislin kiittää, kuinka esimerkiksi Petäjäisillä pienenä seurana on junnutoiminta vain vahvistunut ja Naisvoimistelijat vetävät liikuntaryhmiä. Itsekin hän osallistui, etenkin lasten ollessa pieniä, omalla ajallaan seuratyöhön.

 

Liikuntaihminen tarttui kulttuuriin

2000-luvun alussa ja kunnan taloudellisessa kurimuksessa nuorisopuolella ei ollut ketään, ja Nislinin työnkuvaan lisättiin myös kulttuuri. Titteli muutettiin vapaa-aikatoimenjohtajaksi.

– Liikuntaihmisenä aluksi hirvitti tarttua kulttuuriin, mutta se on ollut uralla erittäin antoisaa ja virkistävä lisä, ja sen kautta olen tavannut paljon hienoja ihmisiä, Nislin kiittää. – Silloin työnkuva oli kuitenkin todella laaja ja olin yksin, kun ei ollut ketään muita tekemässä. Ne taisi olla ne työuran raastavimmat ajat ja muutenkin kaikki aika hajallaan.

– 2000-luvun alussa oltiin kovilla, kaikessa piti säästää, eikä siinä paljon kelloon katsottu. Toisaalta kun täältä on myös kotoisin, niin sekin on varmasti antanut lisäpaukkuja tekemiseen. Perhe on auttanut jaksamaan, ja tietysti myös hyvät kaverit ja liikunta.

2000-luvun alussa valmistui auditorio Miilu ja kunta alkoi järjestää kesätapahtumia aktiivisemmin. Nuorisopuolelle saatiin nuoriso-ohjaaja Ossi Kettunen ja myöhemmin palkattiin kulttuurituottaja Olli Koponen, jonka kanssa Nislin sai jaettua kulttuuripotin työtaakkaa. Muutama vuosi sitten saatiin vielä kolmen kunnan, Petäjäveden, Multian ja Keuruun, yhteinen erikoisliikunnanohjaaja.

 

Roudari pistää kulissit kuntoon

Vaimo ja lapset ovat olleet aina musikaalisia. Tuija kutsui aina Pelimannit ja muitakin muusikoita heille kotiin treeneihin, ja Tapsan työnkin puolesta taiteilijoita pyöri silloin tällöin myös kotinurkissa. Vanhemmat halusivat, että lapset kuulisivat mahdollisimman paljon erilaista musiikkia ja näkisivät kulttuurielämää läheltä. Lapsia myös kannustettiin jatkamaan musiikkiopintoja, vaikkei se aina olisi maistunutkaan. Myöhemmin se on mitä ilmeisemmin kantanut hedelmää.

Tapanin rooli perheen musiikkihommissa on ollut enemmänkin se roudarina toimiminen – ja tavallaan sama rooli on ollut myös vapaa-aikatoimenjohtajanakin: hän on mahdollistanut taiteilijoiden tulla ja esiintyä, liikkujien liikkua, ja urheilla, yleisön tulla ja nauttia – antaa muiden loistaa.

Oman kylän voimin on järjestetty kulttuuria ja tapahtumia ja nykyisellään kulttuuritarjonta onkin melko monipuolinen. Työ on ollut monessa suhteessa mahdollistajana toimimista sekä edellytysten luomista. Yksi niistä hienoimmista tilaisuuksista oli Nislinin mielestä ”oman kylän pojan” Veikko Hirvimäen näyttely kunnan juhlavuonna 2008.

Nislin korostaa, ettei kaikkea yksin kunnan väen voimin olisi voitu järjestää. – Jokaisella on yksinään vähän heikot voimavarat ja se olisi ollut liian kovaa riskipeliä, Nislin toteaa. – Paljon on työ antanut. Työn niitä kultahippuja onkin ollut yhteistyö eri järjestöjen ja seurakunnan kanssa.

– Paikallinen järjestökenttä on aivan mahtavaa, ja myös päättäjät ovat olleet merkittävässä asemassa. Kunnassa kulttuurin ja etenkin liikunnan suhteen henki on ollut aina tukevaa, Nislin miettii.

– Kunta oli 90-luvun alussa taloudellisesti tiukilla, mutta silloin saatiin kuntosali. Seurayhtymän perustaminen on tuonut vuosikymmenten aikana paljon hyvää, ja kunta on pyörittänyt yhteistyössä sen kanssa kuntosalia ja avantouintipaikkaa. Petäjäisten kanssa yhteistyössä tehtiin Kettulanvuorelle valaistu kunto- ja hiihtorata, jonne talkoilla tehtiin valaistus ”niin halvalla kuin mikä”; kunta maksoi kaivinkonetyöt, sähkötyöt tehtiin talkoilla Aarne Soanjärven johdolla ja Ivolta saatiin pylväsapinoita, Nislin muistelee.

– Seurakunnan kanssa on ollut hyvä yhteistyö, ja se on mahdollistanut hyvän kulttuuritarjonnan, kun esimerkiksi alussa vanha kirkon kesämusiikkisarjan taloudellinen riski otettiin yhdessä.

Nykyisin Petäjäveden konserteissa on monipuoliset ohjelmistot. Vuodesta 2015 lähtien on kunnan, seurakunnan ja Osuuskunta Smartistien kanssa järjestetty Johan on markkinat! ja Katusoiton MM-kilpailut Seija ja Jukka Mäkelän idean pohjalta. Viime vuosina Petäjävedellä on ollut kuntataiteilijahankkeita ja lasten taiteeseen keskittyvä Toinila.

 

Petäjävesi tarvitsee yhteen henkeen puhaltamista

64-vuotiaan Nislinin jäädessä eläkkeelle 1.2.2018 alkaen, liikuntapuolen työtehtävät, kuten liikuntapaikkojen kunnossapito, ovat edelleen teknisen puolen vastuulla. Hiihtolatujen ajoja Nislin tekee vielä ainakin tänä talvena myös eläkkeeltä käsin. Kulttuuripuoli on sivistyslautakunnan alaista ja Olli Koponen jatkaa Nislinin töitä sillä saralla entiseen malliin. Nislin on toiminut myös työsuojelupäällikkönä 90-luvulta saakka, ja niitä tehtäviä kunnassa jatkaa työllisyyspäällikkö Satu Kelin (nyk. Piispanen).

– Toivon, että kulttuurin ja liikunnan saralla sama linja jatkuu. Kulttuuritarjontaan on Miilu vastannut hyvin, ja liikuntapaikat ovat täällä lähes maksutta seurojenkin käytössä, mikä on hyvä asia. Jos niitä maksuja nostetaan, niin kyllä ne korotukset lopulta sinne lapsiperheiden kukkarolle käyvät.

– Petäjävesi-lehti on ollut aina tärkeä tiedotuskanava, eikä kaikessa tiedottamisessa somet riitä. Jos heikennämme lehteä, heikennämme samalla kunnan tiedonkulkua. Sitä paitsi Petäjävesi-lehti on ainoa urheiluseuran omistama lehti, joten arvo nousee jo senkin vuoksi.

Nislin myös toivoo, että kunnan uudella johdolla riittäisi kärsivällisyys pysyä täällä, ja että virkamiesten yhteistyö luottamushenkilöiden kanssa säilyisi hyvänä.

– Yhteen henkeen puhaltaminen on tärkeää ja toivoisin sen tyylin täällä jatkuvan ja myös seurakunnan kanssa, nyt kun sielläkin on kippari vaihtumassa.

 

Herakon miehiä

Tapsan oma vahva laji on ollut lentopallo ja muutenkin kaikki pallopelit. – 70-luvulla elettiin kovaa lentopallohuumaa, kun syntyi erikoisseura Herako Petäjäisten ja Koskensaaren Pallopoikien pelaajista. Huipennus oli vuonna 1976, kun nousimme ykkössarjaan. Se oli kova ilmiö ja peleissä oli tupa täynnä, kun 200-300 -hengen yleisö junttasi pikkusaliin, Nislin muistelee.

– Vanhempana olen harrastanut enemmän kuntoliikuntaa, hiihtoa ja Lapin vaellusreissuja miesten kanssa, joissa kalastellaan. Niissä hyvä porukka on avainkysymys.

Työn puolesta myös Petäjäveden luontokohteet ovat tulleet tutuiksi kuin omat taskut. – Tampin kierros on ihan ykkönen, vaikka pitkospuut kävivät kyllä tutuiksi kun niitä sinne aikoinaan ajettiin.

Perheen ihana, valoisa koti on Salmelassa. Tuija jäi myöskin juuri asiantuntijatehtävistään eläkkeelle, ja perheen aikuiset lapset ovat maailmalla. Mikko Nislin työskentelee kyläkoulun johtajana ja asuu vaimonsa kanssa Tampereella, ja pari vuotta sitten tohtoriksi väitellyt Mari muutti miehensä kanssa juuri Hong Kongiin ja aloitti siellä tutkijan työt.

Tapani Nislinin eläkepäiville on luvassa myös entistä enemmän liikuntaa, miesten vaellusreissuja sekä konsertteja yhdessä vaimon kanssa. Luonto ja luonnossa liikkuminen on molemmille tärkeää, ja Tapani liittyi luontoyhdistykseenkin.

Suurinta saavutusta Tapsalta vielä tivatessa, puhutaan yllättäen taas Herakon lentopallojoukkueesta ja vuodesta 1976…

 

Tapani Nislin (ylärivissä 2. vasemmalta) eli urheilijana kultakauttaan pelatessaan lentopalloa Herakossa, joka nousi vuonna 1976 ykkössarjaan. Keski-Suomen paras lentopallojoukkue oli nimetty sponsorinsa Helsingin Rauta Koskensaari Oy:n mukaan.

 

– – –

 

 

– – –

 

Kunnostaan vapaa-aikatoimenjohtaja Tapani Nislin on aina pitänyt huolen. Hän pääsee hiihtelemään pian eläkemiehenä. 28-vuotiaan liikunnanohjaaja Tapani Nislinin työmaa alkoi vuonna 1982 kunnan liikuntasuunnitelman laatimisella. Liikuntaohjaajan vastuulla oli luoda järjestöjen toiminnalle edellytykset, huolehtia liikuntapaikoista sekä valmistella lautakunnalle järjestöjen avustusanomukset sekä huomioida myös erityisryhmät.

 

Teksti: Suvi Kallioinen

Kuvat: Hanna Mäkinen