Kuvassa itsenäisyyspäivän juhlassa mukana olleet Petäjäveden sotaveteraanit Eino Björkman, Veikko Piensuo, Maija Jurvanen ja Eila Savolainen. Juhlassa Ilari Toivonen esitti Kirkonkylän koulun 2B -luokkalaisten ajatuksista koostetun runon Minun Suomeni. Kahvitilaisuudessa Salla Syvänen luki yleisön pyynnöstä runon Kuudes joulukuuta. – SK
Minun Suomeni
Minun Suomeni on sinivalkoinen, itsenäinen ja satavuotinen.
Minun Suomeni on rauhallinen, kiltti ja rehellinen.
Minun Suomeni on turvallinen, puhdas ja ystävällinen.
Minun Suomeni on kaunis ja ihana.
Minun Suomeni on hieno maa.
Arvostan Suomessa joulua, kevättä ja koulua.
Arvostan kotia, kavereita ja opettajaa.
Arvostan, että on keksitty jalkapallo. Ja sähly.
Arvostan Suomen puhdasta luontoa ja juotavaa vettä.
Arvostan rauhaa, turvallisuutta ja itsenäisyyttä.
Olen kiitollinen perheestä, ystävistä ja itsenäisyydestä.
Olen kiitollinen, kun ei ole sotaa.
Olen kiitollinen, kun on rauha.
Olen kiitollinen, että sotaveteraanit ovat taistelleet puolestamme.
Petäjävedellä parasta on koti, koulu ja perhe. Ystävällisyys.
Petäjävedellä parasta on juokseminen, leikkipuisto, ST ykkösen hodarit, jätskiauto ja hammaslääkäri.
Petäjävedellä parasta on metsät, järvet, taivas ja kirkko.
Suomessa on hyvä asua, koska täällä on rauhallista ja turvallista.
Suomessa on hyvä asua, koska täällä on kodit ja on hyvää syötävää.
Suomessa on hyvä asua, koska on presidentti ja koulussa saa askarrella.
Minun Suomeni on sinivalkoinen, itsenäinen ja satavuotinen.
Minun Suomeni on hieno maa.
– Kirkonkylän koulun 2B -luokkalaiset, opettaja Hanna-Maria Jylhä, runoksi koosti Hanna Toivonen
Kuudes joulukuuta
Teille käsky kuului rajoillamme seistä,
oli tehtävänne silloin mahdoton.
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,
teki valintojaan käsi kohtalon.
Ovat rajalliset elämämme päivät,
emme koskaan tiedä kenen vuoro on.
Monet palas’, mutta liian monet jäivät,
vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.
Ilman ontuvaa ystävääni,
olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta
olis’ arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
olis arkipäivä kuudes joulukuuta.
Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.
Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
kiitos teidän, se on sinivalkoinen.
Ilman ontuvaa ystävääni,
olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta,
Olis’ arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
Olis’ arkipäivä kuudes joulukuuta.
– Pertti Mäenpää
